Bysantin vaikutus eurooppalaiseen kulttuuriin on ollut kiistaton. Se toimi innovaatiokeskuksena ja antiikin perinnön säilyttäjänä sekä välittäjänä 1400-luvun renessanssille. Kulttuuriarvot, jotka löydettiin renessanssissa, olivat olleet tunnettuja Bysantissa koko ajan.
Firenzessä heräsi 1300-luvun lopulla uudenlainen kiinnostus antiikkiin. Humanistien asenne erosi keskiajan antiikin harrastuksesta siinä, että he omaksuivat antiikin ihanteet ja halusivat jäljitellä niitä. Ihmiset löysivät vastakaikua ajattelulleen antiikista ja kosketus antiikkiin loikin vankan pohjan sen uudelleensyntymiselle.
Antiikista periytyi sekä ihmisen muokkaamaa fyysistä ympäristöä, kuten tiet ja rakennuskanta, että monenmoista kulttuuria arkipäivän askareista aatteisiin ja uskomuksiin. Muun muassa muinaisen Kreikan ja Rooman rakennuksista otettiin mallia pylväisiin, kaariin ja kupoleihin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Hupsistakeikkaa, en ollut näköjään huomannut puheenvuoroasi ja kirjoitin toisen miltei samanlaisen... mutta eipä tuo varmaan haittaa.
Olen siis samaa mieltä että Bysantilla oli melkoinen vaikutus renessanssin luonteeseen. Toisaalta henkiset siteet antiikkiin eivät koskaan täysin katkenneet Italiassa, antiikista omaksuttiin paljon keski-ajankin aikana, Italian renessanssi ei todellakaan ollut ainoa, ensimmäinen taikka viimeinen. Bysantissa antiikki säilyi kuitenkin elävänä ja oli siksi omiaan herättelemään Italian kulttuuri perintöä.
Joidenkin historiantutkijoiden mielestä antiikkiin palaaminen ei kuitenkaan ollut oleellista, joidenkin mukaan (esim. Egon Friedell) renessanssissa ei edes palattu muinaiseen antiikkiin vaan nojauduttiin siihen vain vähäisissä määrin ja pinnallisesti. Itse pidän kuitekin antiikkia renessanssin merkittävänä ainesosana, entä te muut?
Lähetä kommentti