Antiikin ajan vaikutus renessanssiin

Antiikin kulttuurilla on hyvin ilmeinen vaikutus renessanssiin syntyyn jo siksi, että italian kielen renessanssi-sana, rinascimento, tarkoittaa uudelleensyntymistä viitaten antiikin kulttuuriin. Renessanssin aikana ihannoitiin antiikin aikaa ja sen taidetta, kulttuuria, ihanteita ja aatteita.

Varsinkin alussa antiikin aika tuli renessanssia hyvin paljon. Renessanssin alussa haluttiin muuttua, mutta ihmiset eivät olleet vielä keksineet tapoja erottua keskiajasta. Antiikin aika toimi muutoksen suunnannäyttäjänä renessanssin ajan ihmisille; he poimivat siitä joitain toimivia ja mielekkäitä asioita suoraan elämäänsä, mutta suurta osaa antiikin keksinnöistä ja aatteista he muokkasivat sopimaan uuteen aikaan ja elämänmenoon tehden näistä asioista juuri renessanssin ajan omia tunnuspiirteitä, ei vain antiikin ajan kopiointia. Antiikista otettiin vaikutteita lähes kaikilla elämän osa-alueilla aivan arkipäivän askareista uskomuksiin ja aatteisiin sekä juhlamenoihin. Antiikin aika vaikutti voimakkaasti myös lähes jokaiseen taidemuotoon aina kirjallisuudesta patsaisiin.

Mahtisukujen vaikutus renessanssin syntyyn

Pohjois-Italian kaupunkivaltioiden mahtisuvut, kuten Firenzen Medicit ja Milanon Sforzat , olivat yksi suuri tekijä renessanssin synnyssä. Pohjois-Italian poliittinen tilanne oli renessanssin alkaessa 1300-luvulla varsin sekava ja pirstaleinen; yhteista hallitsijaa ei ollut, vaan itsenäisten kaupunkivaltioiden itsevaltiaina toimivat nämä kunkin kaupunkivaltion rikkaimmat suvut, jotka sotivat lähes kokoajan keskenään kaupungin sisällä sen herruudesta ja hyvin useasti muiden kaupunkivaltioden kanssa maa-alueista ja muista rikkauksista.

Renessanssin alussa näillä suvuilla ei ollut paljoakaan poliittista tai hallinnollista valtaa, joten he pyrkivät saamaan sitä osoittamalla omaa vaurauttaan. Kun yksi rikas suku päätti pönköttää omaa valtaansa rakennuttamlla hienon palatsin tai maalauttamalla tauluja kuuluisilla taidemestareilla, muut rikkaat suvut lähtivät kilpailuun mukaan, ja tämä loi suuren sukujen vaurauskilpailun, joka sisälsi monia eri osa-alueita, kuten taideen ja rakennukset . Taiteen monet osa-alueet kehittyivät paljonkin eteenpäin, kun mahtisuvut halusivat jotain uutta ja ennen näkemätöntä taidetta omaan haltuunsa.

Eri suvuilla oli omat alansa, joiden kautta he olivat rikastuneet, kuten Mediceillä pankkiala ja Sforzilla palkka-armeijat. Jokainen suku oli kehittänyt niin voimakkaat monopolin omalla alallaan, että heitä oli turha käydä haastamaan. Kilpailu syntyikin siis siinä, kun haluttiin näyttää oma varakkuus muille kansalaisille ja osoittaa, että juuri he olivat ne rikkaimmat ja vaikutusvaltaisimmat.

Kasvava Firenze

Ilmaston muutoksen myötä Pohjois Italian talous alkoi kasvaa 900-luvulta lähtien. Keskiläpötila nousi 2-3 celssius astetta sydänkeskiajasta ja maanviljelysmenetelmät olivat kehittyneet paremmiksi. Tämä johti tehokkaampaan ja kasvavaan maataloustuotantoon, joka mahdollisti muöhemmin myös suuren väestökasvun.

Ristiretkien alkaminen vuonna 1097mahdollisti todellisen Pohjois-Italian nousun. Porvarit huomasivat ristiretkeläisten liikkuvan Välimeren alueen pohjoisosissa ja käyttivät tilaisuutta hyväkseen. Kaupankäynti vilkastui, kun ristiretkeläisille altettiin myymään elintarvikkeita, vaatteita, käyttöesineitä, haarniskoita ja aseita. Laivuritkin käyttivät tilannetta hyväksi. Ristiretkeläisille tarjottiin matkustamista meriteitse.
Ristiretkien myötä Pohjois-Italia alkoi vaurastua. Kaupan käynti keskittyi kaupunkeihin, joista alkoi muodostua kaukokaupan keskuksia. Varsinkin Firenze, Milano ja Venetsia hyötyivät suuresti.

Laivanrakennustekniikan kehittyessä laivamatkojen pituus kasvoi ja perille päästiin nopeammin. Tämä oli merkittävää, sillä se johti rahtihintojen alenemiseen. Matkan pidentyessä uusia tärkeitä kauppayhteyksiä muodostui yhä kauemmas ja kaupankäynnin verkosto kasvoi. Maateitse tapahtuva kaupankäynti kärsi tästä. Laivoilla saatiin kuljetettua isompia lasteja, se oli kustannustehokkaampaa ja helpompaa.

Kaukokaupan kasvun ansiosta Firenzen nousu renesanssin keskeisimmäksi kaupungiksi oli mahdollista. 1100-luvulla käsityöt ja tekstiilit olivat keskeisessä asemassa. Paljon voittoja saatiin tekstiilikaupasta. Voittojen ansiosta tekstiilikeskeistä kaupankäyntia voitiin laajentaa ulkomaille. Firenzestä alkoi muodostua yksi Euroopan suurimpia kaupunkeja.

1200-luvulla taloudellinen ja poliittinen kehitys mahdollistivat asukasmäärän kasvun. Asukasmäärän kasvaessa ja kaupungin suurentuessa kahitystä tapahtui entistä nopeammin. Ihmisten kasvava määrä ja kauppa saivat pankki- ja rahoitusmenetelmät kehittymään, mikä teki kaupungista merkittävän rahaliikenteen keskuksen. Firenzen valuutasta floriinista tuli pian kaunsainvälisen kaupan valuutta.

Aina ei kuitenkaan mennyt hyvin. 1300-luvalla Firenze koki monta vastoinkäymistä. Nälänhätä, musta surma -rutto, talouskriisi ja valtataistelu muita Pohjois-Italian kaupunkivaltioita vastaan huononsi Firenzen asemaa. Vastoikäymiset voidaan kokea positiivisenakin kaupungin vahvistumisena. Kehitystä tapahtui asioiden korjaamiseksi ja samoja virheitä vältettiin.

Medici-suvulla on suuri merkitys Firenzelle. Suvun valtakausi kesti 1300-luvulta ja huipentui renesanssin aikakaudella 1400-luvulla. Medicit olivat merkittäviä ja heillä oli iso rooli mesenaatteina taiteen, kuvataiteen, kirjallisuuden ja musiikin saralla. Medicit viestittivät toiminnallaan oman kaupungin ja suvun valta-asemaa.

Kaupunkia kehitettiin kukoistuksen aikaan suuresti. Suurempia ja mahtavampia rakennuksia rakennettiin jatkuvasti. Firenzestä tuli Euroopan yksi rikkaimmista, suurimmista ja loisteliammista kaupungeista.

Lähteet:
http://koulut.etela-karjala.fi/firenze/
http://www.firenze.fi/historia.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Firenze

Ristiretkien vaikutus renessanssiin

Vuonna 1097 alkaneet ristiretket vaikuttivat suuresti renessanssin taloudelliseen kehitykseen, sillä Pohjois-Italian läpi kulkeneet risteretkeilijät vaurastuttivat kansaa todella paljon. Maanviljelijät, käsityöläiset ja sepät myivät tuotteitaan, kuten elintarvikkeita, aseita ja käyttöesineitä, kauppiaille, jotka taas myivät tuotteita eteenpäin ristiretkeläisille. Näin monet eri luokat rikastuivat, eivät vain ennestään rikkaat kauppias- ja pankkiirisuvut, ja tämä johti koko kansan elintason nousuun.

Ristiretkeläisille myytiin myös laivamatkoja Pohjois-Italiasta Bysanttiin tai johonkin muuhun välikohteeseen helpottaen heidän pitkää matkaansa, ja tämäkin tietenkin vaurastutti Pohjois-Italian kaupunkivaltioita, mutta sillä oli muitakin vaikutuksia. Ristiretkeläisten kuljettaminen Välimeren itäosiin ja siellä käytävä kaupankäynti loi pohjoisitalialaisille suhteita Euroopan ulkopuolisiin kansoihin. Ennen näiden kansojen kanssa oli sodittu paljon, mutta nyt eurooppalaisten olessa tekemisissä heidän kanssaan rauhanomaisesti heidän kauttaan opittiin paljon uutta tietoa, saatiin tietää uusista tuotteista ja keksinnöistä ja oivallettiin uusia asioita taiteessa ja tieteissä. Muslimien kautta saaman tiedon myötä alettiin kyseenalaistaa siihen asti itsestään selvinä pidettyjä asioita, ja tämä muutti eurooppalaisten ajattelutapaa monissa asioissa. Ristiretkillä ei siis ollut vain taloudellinen vaikutus renessanssiin, vaan se myös opetti Euroopan ulkopuolisista kulttuureista ja lisäsi yleistä tietämystä.

Laivanrakennus

Pohjois-Italian talous oli voimakkaassa nousussa 900-luvulta lähtien. Pääomia alkoi kertyä ja sijoitushalukkuus alkoi kasvaa. Ongelmaksi nousi pääomien suuntaaminen eteenpäin ja kaupan piirin laajentaminen. Täytyy ottaa huomioon, että tuohon aikaan laivan varustaminen oli suunnaton investointi eikä lastien perille pääsy ollut lähimainkaan varmaa. Riskit olivat yksinkertaisesti hyötyyn nähden liian suuret. Tämän vuoksi Firenzen nousun yksi tärkeimmistä edellytyksistä oli juuri laivanrakennustekniikoiden kehittyminen, mistä seurasi kuljetusten nopeutuminen, rahdin koon suureneminen ja hinnan halpeneminen sekä yhä kaukaisempien kohteiden saavutettavuus. Paikallisen kysynnän ollessa ailahtelevaa ei liene mikään ihme, että Firenzenkin mahtisuvut ja kauppiaat sijoittivat mielellään kaukokauppaan.

Anghiarin taistelu

29. Kesäkuuta v. 1440 oli merkittävä päivämäärä Firenzelle. Anghiarin taistelun merkitys Firenzen kaupungin historialle on huomattomasti suurempi kuin voisi äkkiseltään arvata. Taistelun seurauksena Firenzeen liitettiin Toscanan itäosat: Casentini ja Ylä-Valtiberina.
Laajenemisen myötä Firenzestä tuli merkittävä voimatekijä Keski-Italiassa. Kaupungin halussa oli kaksi jokea, vuoristoa, kukoistavia kaupunkeja ja valloitetun alueen läpi kulki tärkeitä liikennereittejä, joista onnistui kulkeminen sekä Pohjois- että Keski-Italiaan. Taistelu siis vilkastutti kaupankäyntiä, toi mainetta ja laajensi Firenzeä.

Pakolaisten vaikutus renessanssin syntyyn

Renessanssiin nähdään myös vaikuttaneen Bysantista saapuneet pakolaiset, jotka majoittuivat Italiaan. Pakolaiset toivat mukanaan antiikin kreikkalaisia mestariteoksia ja sitäkautta herättivät uudelleen kiinnostuksen antiikin tieteisiin ja taiteisiin. Bysantissa antiikin kulttuuri oli elänyt koko keskiajan ja kauemminkin ja sillä oli juuret kreikkalaisessa, roomalaisessa ja kristillisessa kulttuurissa ja Bysantissa kaikki kolme perintöä olivatkin nivoutuneet toisiinsa.

Pakolaisteoria antaa siis ymmärtää renessanssin olevan peräisin pakolaisista, jotka saapuivat Italiaan tuoden kreikkalaisia mestariteoksia, joka herätti kansassa mielenkiintoa antiikkia ja sen taidetta kohtaan. Tästä johtuen antiikin kulttuuri nousi jälleen ihailun ja tavoittelemisen kohteeksi. Eli uusi ja ulkomaalainen saatettiinkin nähdä ylellisenä ja soveltuvan hyvin rikkaiden tyyliin.


Renessanssi voidaankin siis nähdä myös eri tyylilajien sekoituksena. - Pakolaiset toivat omaa kulttuuriaan, jota italialaiset pääsivät soveltamaan omaansa myöhemmin.

Renessanssin ajan tiedemiehet

Renessanssin aikana ihannointii erityisesti antiikin ajan taiteita, mutta myös sen ajan tieteitä. Tämän takia myös minusta renessanssin aikaiset tiedemiehet ovat tärkeänä osana renessanssia ja sen kehitystä. Tiedemiesten avulla keskiaikainen maailmankuva lähti muuttumaan, sekä ympäröivästä maailmasta sai enemmän tietoa.

Keskiajalla elämää hallitsi melko kokonaisvaltaisesti katolinen kirkko. Tämä tarkoitti myös sitä, että maailmankuva oli katolisen kirkon opettama ja ohjaama. Tieto mikä oli ristiriidassa Raamatun kanssa, oli virheellistä tietoa sekä tietoa, mitä katolinen kirkko vastusti. Renessanssin aikana kuitenkin keskiaikainen maailmankuva lähti järkkymään, jolloin tilaa tuli muillekin ajatuksille. Näitä uusia maailmankuvia esittivät myös renessanssin ajan eri tiedemiehet.

Tärkeitä tiedemiehiä olivat esimerkiksi Nikolai Kopernikus, Galieo Galilei sekä Johannes Kepler. Kopernikus oli ensimmäisiä, joka esitti ettei aurinko kierrä maata, vaan maa kiertää aurinkoa. Galilei vahvisti tutkimusta havainnoillaan sekä Keplerin tarkennukset tekivät siitä tieteellisen teorian. Tiedemiehillä ei aluksi ollut niin paljon keksintöjä, jotka olisivat helpottaneet heidän tutkimustyötään, mutta ajan myötä uusia keksintöjä kehitettiin, jolloin myös maailmantutkiminen helpottui. Myös taas tässä korostuu löytöretkien merkitys, sillä niiden ansiosta maailman eri paikoista saatiin uutta tietoa.

Uudet tieteelliset näkemykset maailmasta eivät aina kulkeneet käsi kädessä katolisen kirkon näkemyksen kanssa. Kirkon vastustuksen vuoksi uudet näkemykset maailmankaikkeudesta hyväksyttiin hitaasti.

Tulot

Jotta menot saataisiin kuriin, on tultava tuloja. Firenzenvoitokkaita valloituksia, tai muita Pohjois-italiassa käytyjä sotia ei olisikäyty, jos kaupungit eivät olisi saaneet tuloja. Renessanssin aikana rahaatulikin muualtakin, kuin tekstiilien ja pankkitoiminnan kautta. Näitä olivattietenkin renessanssin tuomat musikaaliset, kirjalliset ja ennen kaikkea taiteellisetmaalauksien ja veistosten tuomat rahat antoivat suurien menojen, kutenmainittujen sotien käymiseen ja suurien arkkitehtuuristen toteutuksien rakentamiseenvapaat kädet. Näin siis myös poliittisesti tärkeät renessanssin edelläkävijäteli eri alueiden hallitsevat suvut, ja heidän sponsoroimat taiteilijat,pääsivät esille julistamaan ja levittämään renessanssin ilosanomaa.

Monen tekijän summa

Renessanssi syntyi monesta eri syystä: humanismi, rutto, antiikin perintö, varakkaat suvut, sodat, merkittävät taiteilijat,…

Toiset syistä ovat hyvinkin merkittäviä ja toiset vähemmän merkittäviä. Mutta jos jonkin vaikuttavista syistä jättäisi pois, renessanssi olisi varmasti ollut aivan erilainen. Olisiko antiikkia alettu ihailla niin vahvasti ilman antiikin perintöä? Tai olisiko mahtavia taideteoksia tai upeita arkkitehtuurisia rakennuksia syntynyt ilman mahtisukujen rahoitusta? Renessanssin syitä voidaan eritellä, mutta syitä ei kuitenkaan loppujen lopuksi voi laittaa suoranaiseen arvojärjestykseen, koska niillä kaikilla on ollut omanlainen osansa renessanssin synnyssä.

Katolisen kirkon vallan mureneminen

Katolisen kirkon valta ulottui keskiajalla käytännössä jokaiselle elämänalueelle. Kirkon näkemys asioista esitettiin järkkymättömänä totuutena ja toisinajattelijat pyrittiin vaientamaan. Näen kirkon vallan murentumisen melko tärkeänä renessanssin syntyä/kehitystä edesauttavana tekijänä, sillä kirkon menettäessä otettaan myös sen näkemysten vastaiset aatteet saivat tilaa.

Uutena näkökulmana kirkon vallan heikkenemiseen voisin esittää ristiretkien aiheuttamat säröt kirkolle kovin tärkeään tiedon yksinvaltaan, kun retkeläiset tutustuivat matkoillaan Bysanttiin erilaiseen suhtautumiseen antiikkia kohtaan. Siinä missä katolinen kirkko oli suhtautunut antiikkiin kielteisesti, idässä sen perintöä oli ennemminkin vaalittu. Myös Bysantista Italiaan saapuneiden pakolaisten on katsottu herättäneen kiinnostusta antiikin ajan tieteisiin ja taiteisiin.

Annin tapaan koen myös ruton olevan merkittävä syy kirkon vallan horjumiseen.

Taide

Italialaiset huomasivat ympärillään vallitsevan antiikin taiteen paljouden ja aloittivat taas säännöllisyyden, tasapainoisuuden ja sopusuhtaisuuden ihannoinnin. Antiikista omaksuttiin myös mm. geometrisyys.

Taiteilijat kuten Michelangelo, Botticelli ja Leonardo da Vinci olivat yksiä renessanssiajan tunnetuimpia taiteilijoita. He loivat aivan uudenlaisia lajityyppejä taiteeseen. Nämä suurmiehet keksivät myös uusia erilaisia tekniikoita, joista muut ottivat myöhemmin mallia.

Raha vaikutti paljon taiteen syntyyn. Taiteilijoille tärkeimpiä olivat asiakkaat, jotka kustansivat heidän työnsä. Esimerkiksi tunnettu Medicien suku auttoi monia taiteilijoita renessanssin kehityksessä. Suku suosi paljon taidetta ja taiteilijoita kuten Donatelloa ja Brunellescia. Suvun eri jäsenet rahoittivat monien taiteilijoiden töitä suurilla rahasummilla, joilla nämä luovat miehet etenivät urallaan.

Renessanssille ominaista oli kiinnostus klassisten veistosten kokoamiseen ja se vaikutti omalta osaltaan veistotaiteen kehitykseen. Veistotaiteen mestari on ollut Michelangelo (1475-1564). Hänen ohellaan 1500-luvun merkittävimpiä kuvanveistäjiä Italiassa olivat muunmuassa Benvenuto Cellini ja Jacopo Sansovino.

1300-luvun onnettomuuksien vaikutus

1300-luvulla Eurooppa joutui kokemaan monia eri onnettomuuksia, joista osa vaikutti suuresti renessanssin syntyyn ja edisti sen leviämistä. 1300-luvun alussa pieni jääkausi aiheutti maataloudessa ongelmia, kun ilmasto kylmeni vaikeuttaen viljelyä ja jättäen sadot pieniksi. Raivaamalla lisää peltoja yritettiin kasvattaa satoja ja tasapainottaan ravinnontuotantoa, mutta näiden toimenpiteiden seurauksena kuitenkin metsät hävisivät ja eroosio laski tuotantoa entisestään. Koko väestöä ei enää pystytty näillä sadoilla ruokkimaan, joten viljan hinta nousi ja näin ollen ihmisten elintaso laski.

Myös paiserutto, jota myös mustaksi surmaksi kutsutaan, aiheutti väestön määrän romahduksen tappaen n. 1/3 väestöstä. Tauti levisi Eurooppaan Aasiasta kauppareittien välityksellä ja sitä levittivät jyrsijät, joissa eläneiden kirppujen välityksellä ruttobakteeri levisi myös ihmisiin. Rutto aiheutti sairastuneelle korkean kuumeen, märkäisiä paiseita ja verenpurkaumia iholla ja n. 70% siihen sairastuneista kuoli. Rutosta seurannut väestönkato aiheutti kuitenkin paljon taloudellisia muutoksia. Vaikka rutto vähensi kaupankäyntiä, oli sillä silti positiivisia vaikutuksia talonpoikien asemaan; maaseuduille syntyi työvoimapulaa ja kartanonherrojen oli tehtävä myönnytyksiä talonpojille. Monilla alueilla talonpojat ottivatkin käyttöönsä hylättyjä peltoja ja laajensivat näin omaa viljelyalaansa. Näin alettiin saamaan suurempia satoja ja elintaso nousi huomattavasti.

Katovuosien ja mustan surman aiheuttama väestömäärän väheneminen aiheuttikin jäljelle jääneen väestön vaurastumisen. Näin väestöllä oli enemmän omaisuutta käytettäväksi ylellisyystuotteisiin, mutta vähemmän niiden tuottajia, joten alempien luokkien asema parani huomattavasti. Musta surma ja kirkon voimattomuus holtittomasti riehuvan taudin suhteen romahduttivat myös katolisen kirkon asemaa ja vaikutusvaltaa, mikä myös edisti renessanssin syntyä suuressa määrin. Historioitsija Roberto Sabatino Lopez onkin esittänyt väitteen, jonka mukaan taloudellinen romahdus oli välttämätön syy renessanssille, sillä taloudellisesti suotuisina aikoina liikemiehet sijoittavat rahansa nopeasti, kun taas huonoina aikoina sijoituskohteita löytyy vähemmän, jolloin he kuluttavat kulttuuriin ja taiteeseen. Näin ollen siis voimme väittää, että 1300-luvun onnettomuudet ovat vaikuttaneet suuresti renessanssiin ja sen syntyyn.

Kiinnostus antiikin kulttuuriin

Ihmisten kiinnostusta antiikin kulttuurin lisäsi Bysantin pääkaupungin Konstantinopolin joutuminen Turkkilaisten vallan alle v.1453.  Antiikin kulttuuria ja kreikan kieltä oli vaalittu koko keskiajan ajan ja niitä pidettiinkin “ylellisenä”. Valtauksen jälkeen kreikankielen oppineita muutti Italian kaupunkeihin ja he toivat samalla mukanaan antiikin ajalta säilyneitä käsikirjoituksia ja perinteitä.

Muun euroopan feodaaliset yhteiskunnat erosivat Pohjois-Italian itsenäisistä kaupankäyntiin erikoistuneista kaupunkivaltioista. Kaupunkäynnin lisäksi renessanssin leviämistä edistivät Alppien pohjoispuoliset aateliset, jotka lähettivät nuoriaan opiskelemaan Italian yliopistoihin. Alppien pohjoispuolella aatelissuvuissa renessanssi ilmeni lähinnä hoveissa, taiteessa ja arkkitehtuurina.

Kulttuuri + antiikin perintö

Kulttuuri on ilmeinen vaikuttaja renessanssin syntyyn - tarkoittaahan renessanssi taide-, kulttuuri- ja aatehistoriallista murrosta. 1400-luvulla juuri kulttuurissa tapahtui muutoksia, jotka ilmenivät monilla eri osa-alueilla kuten kuvataiteessa ja kirjallisuudessa. Mielestäni juuri kulttuuria voisikin sanoa renessanssin synnyn tärkeimmäksi tekijäksi, sillä eikö kulttuuri tarkoita ihmiskunnan ja yhteisön saavutusten kokonaisuutta. Mitä siis jäisi jäljelle ilman kulttuuria.

Renessanssille tyypillistä oli antiikin ihailu, mutta tietenkin oman aikakauden näkökulmasta. Antiikin ihanteet omaksuttiin helposti ja niitä muokattiin itselle sopiviksi. Antiikin kulttuurista saatiin paljon vaikutteita renessanssin kulttuuriin, ja niin käsityksiä muutettiin. Voidaan kuitenkin sanoa, että renessanssin nimi uudelleensyntyminen voidaan kokea antiikin uudelleensyntymisenä.

1300-luvun vastoinkäymiset

1300-luvulla vastoinkäymiset koettelivat Firenzeä talouden hyvinvoinnin rinnalla. Ihmiset näkivät nälkää, sekä vuonna 1333 Arnon tulva aiheutti tuhoja kaupungissa. Tämä ei ollut vielä mitään verrattuna ruttoon, joka iski Firenzeen vuonna 1348. Rutto tappoi kaupunkilaisista suurimman osan.

Firenze koki 1300-luvulla kriisejä myös sotatantereella. Armeijan kärsimät tappiot heikensivät Firenzen valtaa. Talouden hyvinvointi ei kestänyt kaupungissa enää vuonna 1346. Sisäpoliittiset kiistat, sekä sosiaaliset levottomuudet aiheuttivat villatyöläisten kapinan vuonna 1348.

Vastoinkäymisien jälkeen hallitus muodostui uudestaan vuonno 1382. Firenzen johtoon oli nousemassa kauppiassukuja, sekä pankki-alan sukuja. Voimakkaimpina sukuina näkyivät Albizzin suku, sekä Medicin suku.

Pohjois-Italian politiikka

Renessanssin alkaessa muotoutua uudeksi aikakaudeksi poliittinen tilanne Pohjois-Italiassa oli varsin pirstaleinen. Italiassa ei ollut poliittista yhtenäisyyttä, vaan se oli jaettu pienempiin maantieteellisiin osiin, joiden poliittinen toiminta poikkesi toisistaan.

Italian poliittinen ja sosiaalinen järjestelmä oli Euroopassa poikkeuksellinen, ja sitä pidettiin varsin edistyksellisenä. Pohjois-Italiassa oli päästy pois feodalismin otteesta, ja yhteisön kivijalkana oli kaupankäynti, joka toi alueelle varakkuutta ja mahdollisuuden kehittää sen kulttuuria. Tällainen järjestely tuki antimonarkistista ajattelutapaa, jota korostettiin etenkin renssanssin aikaisissa vaiheissa.

Firenzessä, kuten muissakin Pohjois-Italian osissa, oli vallalla oligarkiaa muistuttava hallinto. Siinä oli kuitenkin demokratiaa muistuttavia piirteitä, esim. usko vapauteen. Ihmisille annettiin politiikan suhteen melko paljon vapauksia, mikä edisti akateemista ja taiteellista kehitystä. Firenze oli kaupallisen johtoasemansa myötä myös eräänlainen tietojen kohtaamispaikka. Kauppiaat toivat mukanaan kaupunkiin uudenlaisia ideoita, joiden avulla kulttuuria pystyttiin viemään eteenpäin. Kaupankäynnin tuomat rikkaudet takasivat, että monenlaisia taideteoksia (jotka ovat tärkeä osa renessanssia) tilattiin taiteilijoilta ja yksilöillä oli enemmän aikaa opiskella ja näin sivistää itseään.

Miksi juuri Firenze?

Firenzen talous ja sen kirjailijat, taiteilijat, arkkitehdit sekä filosofit olivat kaikki olennaisia osatekijöitä renessanssin synnyssä. Firenzessä vallitsi itsehallinto, se oli kukoistava ja vauras kaupunkivaltio. Siellä toimi monia kiltoja, joiden jäsenet olivat varakkaita ja hyvissä asemissa valtion johdossa. Killat olivat Firenzen kaupallisen menestyksen perusta. Etenkin tekstiilityöntekijöiden kilta oli tärkeä, koska Firenzen vauraus riippui hyvin paljon kaupankäynnistä kankailla.

Firenze ei ollut satamakaupunki kuten Venetsia, joten merellinen kaupankäynti ei ollut pääasiallinen tulojen lähde. Pankkitoiminta oli etusijalla. Firenzeläiset pankkiirit olivat tunnettuja läpi Euroopan.

Firenzellä oli siis kaikki tarvittavat ainekset renessanssia varten, rahaa ja eri alojen taiteilijoita riitti. Tietysti myös aatteet (juuri se moneen kertaan mainittu humanismi), sodat ja erilaiset tapahtumat tuona aikakautena (kuten rutto) vaikuttivat myös asiaan.

Medicien suvun vaikutus renessanssin syntyyn

Eräs suuri syy Firenzen nousuun renessanssin kehdoksi on Medicien suku ja heidän antama tukensa renessanssin ajan taiteelle. Medicit omistivat Euroopan suurimman pankin ja 1430-luvulla he kohosivat Firenzen valtiassuvuksi, ensimmäisenä johtajanaan Cosimo de' Medici, joka ohjasi kaupungin poliittista, sosiaalista ja kulttuurista kehitystä aina kuolemaansa asti. Hän tuki useiden rakennusten ja taideteosten valmistamista monilla huomattavilla lahjuksilla ja teki myös Firenzestä humanistisen oppineisuuden keskuksen.

Firenzen renessanssin aikaista ainutlaatuista kulttuuripiiriä pidetään merkittäviltä osin Medicien avokätisyyden ja asiantuntemuksen ansiona ja suku olikin melkeinpä kaikkien renessanssin merkittävien taiteilijoiden mesenaatti, eli taiteen ja taiteilijoiden suosija. Cosimo de' Medici tuki mm. avokätisesti kirkkoa ja suuria taiteilijoita, kuten Donatelloa ja Brunelleschia. Myös Cosimon lapsenlapsi Lorenzo jatkoi tätä Cosimon aloittamaa perinnettä ja häntä pidetäänkin eräänä suvun tärkeimpänä taiteen tukijana. Hän tuki esimerkiksi Michelangeloa, Da Vincia ja Botticellia suurilla summilla ja edisti näin suurten taiteilijoiden uraa.

Medicit olivat myös merkittäviä taiteenkeräilijöitä, ja heidän kokoelmansa muodostaa nykyään Firenzen Uffizin gallerian rungon. Cosimo ja Lorenzo de' Medici kuuluvatkin eräisiin renessanssin tärkeimpiin vaikuttajiin ja ilman heidän ja muiden Medicien taiteelle antamaa tukea Firenze olisi aivan erilainen paikka nykypäivänä.

Antiikin perintö

Renessanssin alkuvaiheessa Italiassa elettiin ympäristössä, jossa antiikin patsaat ja raunioituneet rakennukset kuuluivat jokapäiväiseen elämään. Pikkuhiljaa ihmisten uteliaisuus heräsi, ja he alkoivat jälleen etsiä tietoa vanhoista antiikin teksteistä sekä maalata, kirjoittaa ja nauttia elämästä.

Ihmiset kokivat elävänsä aikaa, jolloin antiikin kulttuuri nousisi uuteen loistoon. Antiikin arvoja, kirjallisuutta ja kuvataidetta ihailtiin mutta samalla niitä katsottiin tuoreemmasta näkökulmasta. Näin saatettiin poimia antiikista toimivia ja viisaita seikkoja käytettäviksi ja jättää vanhentuneet ajatukset menneisyyteen. Monia jo unholaan painuneita kirjailijoita löydettiin uudelleen, ja heidän teksteistään voitiin ammentaa ideoita uusiin, henkeviin teoksiin.

Antiikki tuki renessanssia sen alkumetreillä tarjoten sille suuntaviivoja ja ideoita. Ihmiset alkoivat itse etsiä tietoa antiikin loiston innoittamina, ja vanhat arvot nostettiin niille oikeutetulle jalustalle. Antiikin perinnön vaikutus renessanssin syntyyn on kiistämätön, sillä se näkyy jo tyylisuunnan nimestä. Italiaksi renessanssi on rinascimento, joka tarkoittaa uudelleensyntymistä. Yleisesti ajatellaan, että tämä viittaa nimenomaan antiikin uudelleensyntymiseen.

Monet renessanssit

Italian renessanssi ei ole suinkaan ainut tai edes ensimmäinen renessanssi maailmanhistoriassa. Sitä oli edeltänyt kaksi tai kolme renessanssia (Sikstus IV:n, karolinginen- ja protorenessanssi)tutkijasta riippuen. Näille yhteistä oli kulttuurin arvostaminen, sekä taiteiden sisällön ja muotokielen lainaaminen antiikista. Italian renessanssi ei myöskään ollut viimeinen laatuaan, sillä samankaltaisia piirteitä on huomattavissa vielä sen jälkeisinäkin aikakausina. Renessanssi ei siis ilmiönä ollut uusi tai ainutkertainen, vaikka renessansseista näyttävin olikin.

Näiden varhaisempien renessanssikausien, varsinkin protorenessanssin (n. 1100-1200), takia renessanssin alkamisajankohtaa on vaikea määritellä. Jotkin tutkijat kuitenkin esittävät että ensin oli valtiollinen, yhteiskunnallinen ja kirjallinen renessanssi ennen kuin itse taiteiden renessanssi pääsi puhkeamaan kukkaansa. Taidehistorian kurssilla ollessamme meitä kiinnostaa erityisesti näistä jälkimmäisen synty, jota edelsivät monet edellä mainitsemani uudistukset ja yhteiskunnan mullistukset. Monet ovat maininneet mitä erilaisimpia renessanssin syntyyn liittyviä tekijöitä, niin talouden, aatesuuntausten kuin yksittäisten henkilöidenkin taholta. Nämä kaikki ovat varmasti edesauttaneet taiteen renessanssin syntyä joko suoraan tai sitä edeltävien muiden renessanssien muodossa.

Kuten edellä olen useasti maininnut, ja mikä on myös monien kommenteissa ja puheenvuoroissa monesti esiintynyt, renessanssin syntyyn ei pystytä nimeämään yhtä ainoaa merkittävää syytä vaan useiden syiden summana syntyi uudistuksia niin yhteiskuntarakenteessa, taloudessa ja kulttuurissa, mitkä kaikki osaltaan muokkasivat maaperää otolliseksi taiteiden kukoistukselle.

Suurmiesten vaikutuksesta vai sattumaa?

Joidenkin historoitsijoiden mukaan renenssanssi sai syntynsä tärkeiden ihmisten myötä, joita voidaankin kutsua ns ”suurmiehiksi”. Suurmiehet olivat myös sattumalta syntyneet juuri Firenzen läheisyyteen, Toscanan maakuntaan. Tärkeimpinä ja arvostettuimpina ihmisinä pidetäänkin Da Vincia, Botticellia, Donatelloa,  Michelangeloa ja Brunelleschia. 

Renessanssin aikana raha ja taide kulkivat käsi kädessä eli taiteilijat olivat kuitenkin riippuvaisia asiakkaistaan, jotka kustansivat heidän töitään eli ilman kannattajia heidän panoksestaan ei olisi tullut mitään.

Maailmalla on kehitytty ns. ”suurmiesteoria”, jonka mukaan kuvanveistäjä Donatello, arkkitehti Brunelleschi ja yleisnero sekä taidemaalari Michelangelo olivat neroja, jotka saivat omilla teoillaan ja omalla panostuksellaan aikaan renessanssin. Teoriaa voidaan kutsua myös kehäpäätelmäksi, mikä ei kuitenkaan pysty selittämään olosuhteita, joissa näiden nerojen vaikutus näkyi.

Maatalous

Firenzen nousu talousmahdiksi ei olisi ollut mahdollista ilman tuotannon radikaalia kasvua. Maatalouden kehittyminen mahdollisti ylijäämän myymisen eteenpäin ja sen myötä kaupan elpymisen ja taloudellisen kehityksen. Uudet viljelytekniikat sekä ilmasto-olojen muuttuminen suotuisammiksi olivat siis hyvin olennaisia tekijöitä paljon puhutun talouskasvun takana.

Humanismin merkitys renessanssin synnyssä

Kuten monet muut ovat jo aikaisemmin maininneetkin, myös minun mielestäni humanismi oli yksi suurista avaintekijöistä renessanssin syntyä ajatellen. Renessanssin aikakautta edeltävänä keskiaikana ihannoitiin hurskautta, nöyryyttä, kirkon auktoriteettien kunnioitusta ja yhteisöllisyyttä. Kuitenkin katolisen kirkon menetettyään asemaa oikean opin auktoriteettina alkoivat uudet tuulet puhaltaa ihmisten ajatusmaailmoissa ja humanismi alkoi syntyä. Ihmistä ei enää pidettykään Jumalan aikaansaannoksena, vaan hänellä oli myös oma tahto, jota tuli noudattaa. Huomiota kohdistettiinkin keskiajan ajatusmaailmasta poiketen maanpäälliseen elämään, kuten pukeutumiseen ja ruokakulttuuriin.

Humanistisen ajattelutavan keskeisiä arvoja olivat ihmisyys ja ihmisarvon merkitys hyvää elämää tavoiteltaessa. Lisäksi monipuolista ja laajaa sivistystä ihailtiin ja ihanteellisen ihmisen tuli kyetä ilmaisemaan itseään puheen ja taiteen keinoin. Samantapainen ihmiskäsitys oli vallinnut jo antiikin aikakautena, joten antiikin kulttuurin ihmiskäsitystä alettiinkin elvyttää. Keskiajalla unohduksissa olleita antiikin kirjailijoita ja filosofeja löydettiin uudestaan ja ylimystö käännättikin heidän kreikankielisiä tekstejään, edisti kreikan kielen opiskelua ja teki tunnetuksi antiikin taidetta ja sivistystä. Mielestäni siis humanismi oli yksi suurimmista renessanssin syntymisen tekijöistä, koska renessanssihan tarkoittaa antiikin kultuurin elpymistä ja uudelleen syntymistä, joten ilman humanismin aiheuttamaa kiinnostusta antiikkia kohtaan ihmiset tuskin olisivat alkaneet arvostaa kulttuuria niin paljon ja ihailla antiikin arvoja, kirjallisuutta ja kuvataiteita. Humanismi on siis todennäköisesti sysännyt renessanssin alulleen ja luonut pohjan renessanssin tärkeimmille arvoille.

Mahtisuvut

Renessanssin kehittymistä ja leviämistä vauhditti todellakin eri Pohjois-Italian mahtisuvut, kuten Firenzessä Medicit ja Milanossa Sforzat. Näiden eri mahtisukujen kilpailu keskenään nopeutti renessanssin leviämistä, varsinkin taiteissa. Eri suvut tukivat eri taiteilijoita ja taiteilijat maalasivat, veistivät sekä rakensivat suvuille eri taideteoksia, millä he pystyivät kilpailemaan varallisuudestaan toisten sukujen kanssa.

Eri suvuilla oli omat toiminalansa, kuten Sforzat olivat palkka-armeijoiden komentajia ja Medicit olivat pankkiireja. Suvut vaurastuivat menestyttyään omilla aloillaan ja näin ollen nousivat merkittäviksi suvuiksi. Kilpailu syntyi, kun suvut halusivat osoittaa muulle kansalle suuruutensa, tärkeytensä sekä varallisuutensa.

Gran Contessa ja kreivikunta

Gran Contessa eli rajakreivitär Matilda oli Firenzen kaupungin keskuudessa arvostettu ja suosittu. Hän tuki kaupunkia ja sen itsehallintoa ja loi vuonna 1115 edellytykset poliittiselle itsenäisyydelle.  Hänen aikakaudellaan Firenze luopui Saksan keisarista ja alistui paavin valtaan. Tämä johti kaupungin yhteinäistämiseen ja paavin avulla kaupunki kesti jopa keisarillisten joukkojen piirityksen.

Kreivikunta nosti alunperinkin kaupungin väkilukua ja Matildaa aiemmin hallinnossa ollut rajakreivi Hugo aloitti kulttuurin kukoistuskauden ja tästä meille on jäänyt käteen mm.  Firenzen kastekirkko.

Kreivikunnan synty on ollut yksi ensimmäisistä merkittävistä syistä kun tarkastellaan kaupungin kasvua.