1400–1500-luvuilla Italia oli jakautunut pikku valtioihin. Pienet valtiot luonnollisesti kilpailivat keskenään. Esimerkiksi Rooma, Firenze ja Venetsia mittelivät keskenään paremmuudesta.
Roomassa paavin vallan vahvistumisen myötä katolinen kirkko alkoi sijoittaa taiteeseen. Rappeutunut Rooma haluttiin nostaa uuteen loistoon. Muualla puolestaan erilaiset mahtisuvut, kuten Medicit ja Sfrozat, halusivat prameilla tilaamalla teoksia palatseihinsa ja villoihinsa. Taiteilijoilta odotettiin enemmän ja toinen toistaan hienompia teoksia.
Uskonnollisesta kulttuurista haluttiin erottautua ja antiikin kulttuuri tuotiin tapetille. Humanistisen ihmiskäsityksen (joka juonti juurensa Kreikasta) myötä myös kreikkalaista taidetta alettiin käsitellä uudelleen. Taiteilijat saivat vaikutteita raunioista ja filosofisista teoksista. Mytologiset ja uskonnolliset aiheet tulivat jälleen ajankohtaisiksi taiteessa ja arkkitehtuurissa antiikin elementit toistuivat. Antiikin ihanteen mukaiset alastonfiguurit vallitsivat puolestaan kuvanveistossa. Taiteeseen tuotiin myös hiukan jotain uutta, esimerkiksi geometriaan pohjautuva perspektiivioppi ja uudenlainen värien käyttö (lähinnä värien sekoitus) rikastuttivat taidetta.
Ilman valtioiden välistä kilpailua renessanssin taiteen perintö ei olisi yhtä mittava. Luultavasti myös taitelijat alkoivat kilpailla keskenään, mikä asetti heille uusia tavoitteita ja haasteita.
Lähteet:
Kohi Antti; Palo Hannele; Päivärinta Kimmo; Vihervä Vesa, Forum: Eurooppalainen ihminen, 2005
http://www.kookas.fi/articles/read/1605
http://virtuaaliyliopisto.jyu.fi/aikajana/renessanssi/varhaisrenessanssin%20kuvataide
http://www.coloria.net/kulttuurit/renessanssi.htm