Humanismin merkitys renessanssin synnyssä

Kuten monet muut ovat jo aikaisemmin maininneetkin, myös minun mielestäni humanismi oli yksi suurista avaintekijöistä renessanssin syntyä ajatellen. Renessanssin aikakautta edeltävänä keskiaikana ihannoitiin hurskautta, nöyryyttä, kirkon auktoriteettien kunnioitusta ja yhteisöllisyyttä. Kuitenkin katolisen kirkon menetettyään asemaa oikean opin auktoriteettina alkoivat uudet tuulet puhaltaa ihmisten ajatusmaailmoissa ja humanismi alkoi syntyä. Ihmistä ei enää pidettykään Jumalan aikaansaannoksena, vaan hänellä oli myös oma tahto, jota tuli noudattaa. Huomiota kohdistettiinkin keskiajan ajatusmaailmasta poiketen maanpäälliseen elämään, kuten pukeutumiseen ja ruokakulttuuriin.

Humanistisen ajattelutavan keskeisiä arvoja olivat ihmisyys ja ihmisarvon merkitys hyvää elämää tavoiteltaessa. Lisäksi monipuolista ja laajaa sivistystä ihailtiin ja ihanteellisen ihmisen tuli kyetä ilmaisemaan itseään puheen ja taiteen keinoin. Samantapainen ihmiskäsitys oli vallinnut jo antiikin aikakautena, joten antiikin kulttuurin ihmiskäsitystä alettiinkin elvyttää. Keskiajalla unohduksissa olleita antiikin kirjailijoita ja filosofeja löydettiin uudestaan ja ylimystö käännättikin heidän kreikankielisiä tekstejään, edisti kreikan kielen opiskelua ja teki tunnetuksi antiikin taidetta ja sivistystä. Mielestäni siis humanismi oli yksi suurimmista renessanssin syntymisen tekijöistä, koska renessanssihan tarkoittaa antiikin kultuurin elpymistä ja uudelleen syntymistä, joten ilman humanismin aiheuttamaa kiinnostusta antiikkia kohtaan ihmiset tuskin olisivat alkaneet arvostaa kulttuuria niin paljon ja ihailla antiikin arvoja, kirjallisuutta ja kuvataiteita. Humanismi on siis todennäköisesti sysännyt renessanssin alulleen ja luonut pohjan renessanssin tärkeimmille arvoille.