Pohjois-Italian politiikka

Renessanssin alkaessa muotoutua uudeksi aikakaudeksi poliittinen tilanne Pohjois-Italiassa oli varsin pirstaleinen. Italiassa ei ollut poliittista yhtenäisyyttä, vaan se oli jaettu pienempiin maantieteellisiin osiin, joiden poliittinen toiminta poikkesi toisistaan.

Italian poliittinen ja sosiaalinen järjestelmä oli Euroopassa poikkeuksellinen, ja sitä pidettiin varsin edistyksellisenä. Pohjois-Italiassa oli päästy pois feodalismin otteesta, ja yhteisön kivijalkana oli kaupankäynti, joka toi alueelle varakkuutta ja mahdollisuuden kehittää sen kulttuuria. Tällainen järjestely tuki antimonarkistista ajattelutapaa, jota korostettiin etenkin renssanssin aikaisissa vaiheissa.

Firenzessä, kuten muissakin Pohjois-Italian osissa, oli vallalla oligarkiaa muistuttava hallinto. Siinä oli kuitenkin demokratiaa muistuttavia piirteitä, esim. usko vapauteen. Ihmisille annettiin politiikan suhteen melko paljon vapauksia, mikä edisti akateemista ja taiteellista kehitystä. Firenze oli kaupallisen johtoasemansa myötä myös eräänlainen tietojen kohtaamispaikka. Kauppiaat toivat mukanaan kaupunkiin uudenlaisia ideoita, joiden avulla kulttuuria pystyttiin viemään eteenpäin. Kaupankäynnin tuomat rikkaudet takasivat, että monenlaisia taideteoksia (jotka ovat tärkeä osa renessanssia) tilattiin taiteilijoilta ja yksilöillä oli enemmän aikaa opiskella ja näin sivistää itseään.