Antiikin perintö

Renessanssin alkuvaiheessa Italiassa elettiin ympäristössä, jossa antiikin patsaat ja raunioituneet rakennukset kuuluivat jokapäiväiseen elämään. Pikkuhiljaa ihmisten uteliaisuus heräsi, ja he alkoivat jälleen etsiä tietoa vanhoista antiikin teksteistä sekä maalata, kirjoittaa ja nauttia elämästä.

Ihmiset kokivat elävänsä aikaa, jolloin antiikin kulttuuri nousisi uuteen loistoon. Antiikin arvoja, kirjallisuutta ja kuvataidetta ihailtiin mutta samalla niitä katsottiin tuoreemmasta näkökulmasta. Näin saatettiin poimia antiikista toimivia ja viisaita seikkoja käytettäviksi ja jättää vanhentuneet ajatukset menneisyyteen. Monia jo unholaan painuneita kirjailijoita löydettiin uudelleen, ja heidän teksteistään voitiin ammentaa ideoita uusiin, henkeviin teoksiin.

Antiikki tuki renessanssia sen alkumetreillä tarjoten sille suuntaviivoja ja ideoita. Ihmiset alkoivat itse etsiä tietoa antiikin loiston innoittamina, ja vanhat arvot nostettiin niille oikeutetulle jalustalle. Antiikin perinnön vaikutus renessanssin syntyyn on kiistämätön, sillä se näkyy jo tyylisuunnan nimestä. Italiaksi renessanssi on rinascimento, joka tarkoittaa uudelleensyntymistä. Yleisesti ajatellaan, että tämä viittaa nimenomaan antiikin uudelleensyntymiseen.