Mahtavat Medicit

1.Selvitä millainen on Medici-suvun alkuperä

Medici tulee italian lääkäriä tarkoittavasta sanasta medico, mikä saattaa viitata suvun alkuperään, vaikka kenenkään suvun jäsenistä ei oikeastaan tiedetä toimineen lääkärinä. Medicien suku oli kotoisin Mugellon laaksosta ainakin 1300-luvulta lähtien, jolloin Medicit ostivat alueelta runsaasti maata, kuudenkymmenen vuoden aikana kirjoitettiin Medicien nimiin jopa 59 maahan, metsiin ja asuntoihin liittyvää ostosopimusta.

Erään teorian mukaan sekä Medicien ostointo maahan että sukunimi selittyy heidän esi-isiensä ammatista. Di Biccit, Medicien esi-isät, olivat puuhiilen tuottajia eli toisin sanoen miilunpolttajia. Maata ostamalla saatiin puuhiilen valmistukseen tarvittavaa puuta ja miilunsa vieressä odotellessaan di Bicceillä oli aikaa havannoida luontoa ja oppia tunnistamaan hyödyllisiä yrttejä ja näin laajentaa toimintaansa myös farmasian alueelle. Varmuutta tästäkään teoriasta ei ole, mutta se kuulostaa kyllä järkeen käyvältä.

Sukupolvien ajan Medicien suku kasvoi ja he keräsivät arvovaltaa ja omaisuutta. Osa suvusta siirtyi kaupunkiin kauppiaiksi ja pankkiireiksi, jolloin vauraus ja vaikutusvalta kasvoivat edelleen. Salvestro de'Medicin lyöttäydyttyä yhteen villankarstaajien kanssa ciompi-kapinassa vuonna 1378 Medicit saivat puolelleen alemmat luokat, kun taas kilpailijat vihasivat sukua entistä enemmän. Politiikan hiljaisina taustavaikuttajina ja yhä rikastuvina bisnesmiehinä Medicit pääsivät kasvattamaan vaikutusvaltaansa niin että heistä tuli lopulta Firenzen hallitsijoita, tosin epävirallisia, mutta se ei tuntunut haittaavan muita kuin heidän kilpailijoitaan, sillä Medicit olivat hurmanneet kansan, ja tulevat sukupolvet.

2.Miksi Giovannni Bicci oli merkittävä suvun nousua ajatellen?

Giovanni di Averardo di Bicci oli ensimmäinen Medici suvun jäsen josta on varmaa tietoa. Giovanni oli menestyvä pankiiri, joka hyvällä bisnesvaistollaan, sekä hiljaisella, mutta vaikuttavalla politikoinnilla loi suvulleen valtavan omaisuuden, sillä hänen hallussaan oli Firenzen nopeimmin kasvava pankki, jonka haarakonttoreita oli niin Venetsiassa, Roomassa kuin Lontoossakin, muutamia esimerkkejä mainitakseni. Rahan avulla Giovanni johti epävirallisesti Firenzeä toimistostaan, hänellä oli valta lainata rahaa niille joille tahtoi ja evätä lainat niiltä, joista ei pitänyt. Hän myös aloitti Medicien mesenaattiperinteen, hänen siipiensä suojassa olivat niin Donatello, Ghiberti kuin Brunelleschi.

Kansan suosion Giovanni saavutti koreilemattomalla toiminnallaan ja hyväntekeväisyydellä. Hän muun muassa rakennutti Brunelleschin suunnitteleman lastenkodin ja keksi omaisuusveron – jokainen maksaa seitsemän prosenttia valtiolle omaisuudestaan – mistä varsinkin köyhä kansan osa oli ihastuksissaan. Jälkipolvien Mediceille hän siis jätti kukoistavan pankkiiriliikkeen, runsaasti omaisuutta, sekä vakiintuneen aseman kaupungin ylimmissä seurapiireissä että kansan suosiossa. Toisin sanoen di Bicci loi pohjan Medici suvun vauraudelle ja pitkille perinteille kaupungin hyväntekijöinä ja taidemesenaatteina toimimiseen.

3.Miksi Cosimo Il Vecchiota kutsuttiin kunnianimellä pater patriae? Onko nimitys oikeutettu? Perustele.

Pater patriae, isänmaan isä, kunnianimi jonka firenzeläiset antoivat Cosimo Il Vecchiolle, tämän johdettua kaupunkia epävirallisesti kolmekymmentä vuotta ohjaten Firenzen poliittista, sosiaalista ja kulttuurillista kehitystä. Cosimo muistutti monessa suhteessa isäänsä, hän tuki avoimella kädellä taiteita, hän oli kärsivällinen, strateginen ja laskelmoiva, hän osasi rakentaa itselleen julkisuuskuvan joka ei ollut koreileva, vaan enemmänkin lempeä ja hyveellinen, esikuva. Giovannin tapaan myös Cosimo ohjaili Firenzeä kulissien takaa, korottamatta itseään liian korkealle jalustalle. Cosimolla oli palava kiinnostus humanismiin, tieteisiin ja taiteisiin, ja hän teki lahjoitustensa avustuksella Firenzestä humanismtisen oppineisuuden keskuksen muunmuassa perustamalla kirjaston ja Platonin kirjoituksia tutkivan akatemian.

Edellä mainitut syyt, varsinkin Cosimon itsestään luoma kuva, tekivät hänestä kaikille firenzeläisille esikuvan, idolin, jota ihailtiin ja johon suhtauduttiin miltei haltioituneesti. Hän oli firenzeläisille kuin isä ja jotkin modernin historian kirjoittajat ovat verranneetkin häntä ja hänen johtamistapaansa italian mafian padriano järjestelmään. Cosimo osasi olla huolitellun julkisuuskuvansa alla julma ja viekas, hän pystyi nujertamaan tieltään kenet halusi, ja manipuloinnin ja korruption hän johti yksin Firenzen nimellistä tasavaltaa. Kaikki tämä lempeys ja kuri, valta ja huolenpito, tekivät Cosimosta varsinaisen isähahmon Firenzelle, isänmaan isän. Vaikka Cosimo ei todellisuudessa perustanutkaan Firenzeä, oli hän tuon ajan merkittävin johtaja ja hänen merkityksensä renessanssin sekä "uuden Ateenan" synnyssä on suuri, missä suhteessa kunnianimi on varsin oikeutettu, vaikkakin ehkä hieman liioiteltu, niin kuin ajan tyyliin kuului.

4.Kuka Medici hallitsijoista oli kaikkein ratkaisevin renessanssin synnyn kannalta? Perustele valintasi.

Oma suosikkini ulkoisesti vaatimaton diplomaatti Cosimo il Vecchio, joka taitavalla politikoinnillaan, avokätisillä lahjoituksillaan ja aidolla rakkaudella humanismiin sekä taiteisiin sai renessanssin kukoistamaan Firenzessä. Hänen isänsä Giovanni oli toki luonut pohjaa tälle, mutta hän oli keskittynyt enemmän suvun omaisuuden kartoittamiseen kuin Firenzestä huolehtimiseen. Renessanssin näkyvin Medici oli ehkä Lorenzo il Magnifico, mutta hän ei ollut mielestäni merkittävä renessanssin synnyn kannalta, sillä hänen syntyessään renessanssi oli jo, hän vain vei renessanssin huippuunsa. Jos pois kummempia miettimättä suljetaan vielä Piero, Cosimon epäonninen ja kihdin vaivaama poika, joka hallitsi vain viisi vuotta, jäljelle jää vain Cosimo, jonka panostuksen ansiosta renessanssi sai siivet alleen Firenzessä.

5.Miksi Lorenzoa kutsuttiin lisänimellä "Il Magnifico"?

Toisin kuin Giovanni ja Cosimo, Lorenzo il Magnifico, loistava, ei peitellyt omaisuuttaan, vaan hän suoranaisesti rakasti kaikkea kaunista, komeaa ja ylellistä. Isoisiensä tapaan hän oli antelias taiteiden ja tieteiden tukija, mutta toisin kuin Cosimo, hän ei edes yrittänyt olla vaatimaton. Hän rakasti juhlia, karnevaaleja ja turnajaisia, joista lukemattomia aloittettin juhlimaan hänen aikanaan.

Isoisänsä Cosimon tapaan Lorenzo pysytteli politiikassa kulisseissa ja käytti taitavasti rahan ja aseman tuomaa vaikutusvaltaa ohjaillessaan Firenzeä haluamaansa suuntaan. Hän pääsi hiljalleen hiipimään Firenzen johtoon muuttamalla sen hallintojärjestelmää Mediceille edullisemmaksi, tekien heidän asemastaan laillisemman. Lorenzon kerrotaan olleen anteliaan maanisän, iloittelevan keisarin ja säälimättömän tyrannin sekoitus. Vaikka hän saattoi olla välillä armoton häntä vastaan nousevia kohtaan, on hänestä kuitenkin sanottu ”jos Firenzessä on oltava tyranni, viehättävämpää ei löydy”.

Vaikka Lorenzosta sanotaan ettei hän ollut kaunis, sanotaan hänen kuitenkin hurmanneen Cosimon tavoin koko Firenzen. Hänkin oli mestari tyylikkään julkisuuskuvan rakentamisessa, hän näytti itsestään vain sen minkä halusi muiden näkevän ja onnistui siinä. Vaikka pinnan alla hän oli julma, huumorintajuton ja turhamainen, muut näkivät hänestä vain loisteliaan kuoren, avokätisen ja elämän iloisen monitaiturin, taiteiden tukijan ja rakastavan ystävän. Lorenzolla oli paljon avustajia, sillä miten muuten hän olisi kyennyt hoitamaan lukemattomia tehtäviään kuten valvomaan Firenzen hallintoa, hoitamaan mittavaa kirjeenvaihtoa, huolehtimaan kukoistavasta pankista ja tapaamaan ulkolaisia lähettejä.

Loistava, il Magnifico, kuvaa huvittelunhaluista, omaisuudellaan pröystäilevää ja elämäniloista Lorenzoa hyvin, vaikka koko totuus se ei olekaan. Loisteliaisuus on vain pintaa, jonka alla oli paljon muuta ja jonka rakentamiseen osallistuivat Lorenzon lisäksi monet hänen avustajansa. Kansalle ja kanssaihmisilleen Lorenzo onnistui kuitenkin välittämään itsestään vahvan ja loisteliaan kuvan, mistä lisänimi juontuu.

6.Arvioi miten Firenzen hallintojärjestelmä tuki Medicien vallanpitoa.

Firenzen hallintojärjestelmä Medicien aikaan oli äärimmäisen monimutkainen. Firenzeläiset kutsuivat sitä demokratiaksi ja olivat siitä ylpeitä, vaikka todellisuudessa tuo korruptoitunut järjestelmä muistutti enemmän aristokratiaa kuin kansanvaltaa.

Kaupunki jaettiin ammattikuntiin, arteihin,joihin kuulumalla sai mahdollisuuden päästä julkisiin virkoihin ja vaikuttamaan politiikkaan. Arteihin ei kuulunut kuin noin 1/4 osa koko väestöstä ja eikä arteen kuuluminenkaan merkinnyt tasapuolista mahdollisuutta päästä korkeisiin virkoihin. Esimerkiksi Firenzen hallitus koottiin kahden kuukauden välein arpomalla, mutta ei ollut todellisuudessa se ei ollut sattuman kauppaa, vaan vaalikomitealla oli näppinsä pelissä. Vuoden aikana noin puolitoista tuhatta firenzeläistä saattoi pitää hallussaan jotakin hallinnollista virkaa, vaaleja ja vaaleja seuraavia riitoja oli jatkuvasti, mistä johtuen Firenzen poliittinen elämä oli jatkuvasti liikkeessä, rauhanomaisia jaksoja oli vain ani harvoin.

Medicit eivät pyrkineet johtaviin asemiin tai yrittäneet vallankaappausta vaan pysyttelivät mieluummin taka-alalla. He toimivat hiljaisina taustavaikuttajina, sillä heillä oli sitä mitä todellisen vallan pitämiseen vaadittiin, rahaa. Kulisseissa toimimisen, korruption, lahjonnan ja suhteiden kautta he ikään kuin hiipivät valtaan, melko huomaamatta ja vaikka heidät huomattiinkin, sitä ei heidän hurmaavan julkisuuskuvansa takia pistetty pahakseen, päinvastoin.Rahan lisäksi Medicien valta perustui myös tavallisen kansan huomioimiseen rikkaiden sijaan. Giovanni sai kansan puolelleen omaisuusveron avulla, Cosimo vaatimattomalla julkisuuskuvallan ja Lorenzo järjestämällä juhlia ja karnevaaleja. Heitä ei siis yleisesti pidetty uhkana, vaikka heidän vaikutuksensa näkyi kaikkialla ja heitä jopa pelättiin. Firenzen sekava hallintojärjestelmä osittain tuki Medicien valtaa, sillä se auttoi heitä pitämään aisoja käsissään kulisseissa, sekä se oli myös herkkä kilpailulle ja korruptiolle, mikä oli vain etu Mediceille.

7.Arvioi Medici-suvun merkitystä renessanssin synnyssä ja kukoistuksessa.

Medicien kukoistuskausi osuu yksiin renessanssin kukoistuskauden kanssa, joskus renessanssi jopa määritelläänkin loppuvan Lorenzo Medicin kuolemaan. Medici suvun ehdottomasti suurin anti renessanssin kannalta oli heidän toimintansa anteliaina mesenaatteina taiteiden että humanististen tieteiden saralla. Renessanssin puitteet olivat pystyssä jo ennen Medicien astumista näyttämölle, mutta Medicit mahdollistivat varallisuudellaan taiteiden kukoistuksen ja tieteiden kehittymisen. Heidän pankkitoimintansa myös edisti Firenzen muodostumista kaupan ja rahatalouden keskukseksi. Medicit, renessanssin kummisedät eivät siis luoneet ilmiötä vaan mahdollistivat sen ja toimivat taustalla muokaten siitä sellaisen kun halusivat.

Lähteet:
Ulla Britta Ramklint, Medicit -renessanssi valtiaat Firenzessä, 2006
Rolf C. Wirtz, Taide & arkkitehtuuri: Firenze, 2005
Otavan suuri maailmanhistoria: myöhäiskeskiaika ja renessanssi, 1984
http://koulut.etela-karjala.fi/firenze/