Tarkastelimme aiemmassa tehtävässämme renessanssin syntyä,
ja siihen vaikuttaneita tekijöitä. Yksinäistä olivat killat ja suvut, jotka
pitivät renessanssin esillä ja pystyssä muun muassa rahoituksella. Firenzessä
sukujen avustuksen saattaa nähdä vieläkin, sillä he rakennuttivat Firenzeen
mitä mahtavampia rakennelmia ja taidegallerioita. Mahtavin kaikista Firenzessä
olleista suvuista oli peräti kolmen vuosisadan ajan Firenzeä hallinnut
(muutamia keskeytyksiä laskematta) Medici-suku.
Tämän alkujaan lääkärisuvuksi
oletettua sukua (medici italiaa ja tarkoittaa lääkäriä) on saatu johdettua aina
1360-1428 vuosina eläneen Giovanni di Averardo di Bicciin, Medicien esi-isään,
josta ainoana on luotettavaa tietoa. Hän oli pankkiiri (joka tietysti ei riitä
todistamaan Medicien syntyperää lääkäreiksi) oli myös yksi varakkaimpia Firenzen
asukkaita. Averardo di Biccin kuoltua, hän jätti jälkeensä vakaan jalansijan
Firenzen ylimmissä seurapiireissä ja tietenkin menestyvän pankkiiriliikkeen. Hän
myös aloitti Medicien hyväntekeväisyys ja taiteentukemisen perinnön, joka
jatkui monia vuosia eteenpäin. Ei ole siis epäilystäkään, ettei hän olisi se
tukeva pilari, jonka Medicit tarvitsivat noustakseen vahvaksi johtajaksi ja kukoistuksen
kantajiksi Firenzessä.
Averardo di Biccin kuoltua hänen
sijalleen astui hänen poikansa, Cosimo il Vecchio. Pater partieksi (Isänmaan
isä) jopa kutsuttu Cosimo oli rakastetuimpia Medici hallitsioija, mutta ei toki
suotta. Hän oli taloudessa aina askeleen edellä, hän ohjaili kaupungin kulttuurin
kukoistusta ja oli demokraattisesti pätevä. Hän onnistui lisäämään suvulle aina
vain lisää varoja ja vaikutusvaltaa ilman, että melko herkkä Firenzen
demokraattinen tasavalta horjuisi.
1464 Cosimo il Vecchion jälkeenkin
nousi vielä merkittäviä hallitsijoita, kuten Cosimon pojanpojan lyhyehköksi
jäänyt kausi, jolloin hän sai nimekseen il Magnifico. Hänen aikanaan Medicien
loisto saavutti huippunsa perustamalla lukemattomia erilaisia juhlia. Tämä oli
täydellinen vastakohta aiempiin hallitsijoihin, kuten järjelliseen Cosimoon,
joka oppineena oli herättänyt lahjoituksien avulla antiikin perintöjen unohtuneet
tekstit, jotka sisälsivät esimerkiksi filosofian syvällisiä mietteitä.
Kaikki tämä puhuu sen puolesta,
että Medicit eivät vain olleet Firenzen hallitsijoita, vaan myös renessanssin
kukoistuksen tärkeimpiä synnyn syitä. Ilman runsaan käden tukea, eivät taidegalleriat,
palatsit tai kirkot nousseet loistoonsa. Tietenkin Medicitkin tarvitsivat tukea
pysyäkseen johdossa, joka sekin tuli ylhäältä. Firenzen hallitus nimittäin oli
lähes jatkuvasti tukemassa Medicejä heidän tehdyissä päätöksissä. Apu ei
kylläkään ollut pelkästään kunnioitusta tai että heistä pidettiin, vaan
hallituksessa oli useita Medicin sukuun kuuluvia ja Mediceistä useampi kuin
yksi suvun jäsen ylti paavin pystille.
Harmillisesti Medicien
kilpailevien sukujen suosio alkoi kasvaa 1400-luvun lopuilla ja 1494 jälleen
hallitsevan Medicin karkotuksen myötä myös Medicien kunniakas historia päättyi.
Tämän jälkeen Mediceistä jopa kolmesta suvun jäsenestä sai paavi nimikkeen ja
hetkellisesti pieni osa vallan naruista palasi Medicien käsiin. Ensimmäiseen
Meidic cukuun kuuluneen Cosimo I:n vahvaa otetta eivät seuraajat enää voineet saada
ja viimeisen miespuolisen jäsenen, Gian Gastonen kuoltua, suurherttuaskunta siirtyi
toisen suvun omistukseen. 1743 viimeisen naisenkin, Anna Maria Lodovica de’
Medicin kuoltua suku sammui lopullisesti jääden vain historian kirjoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti