Medici-suku

  Renessanssin ajan Firenzen mahtisuvuista tunnetuin,  Medici-suku, oli merkittävä tekijä  kun tarkastellaan Firenzen historiaa ja kaupungin nousua yhteksi mahtavimmista kaupungeista renessanssin ajanjaksona. Suvun jäsenet johtivat kaupungin poliittisia asemia  ja rahoittivat arkkitehtuuria sekä taidetta osoittaakseen mahtavuutensa. Kaupungin loisto riippui pitkälti suvun merkittävimmistä jäsenistä ja heidän teoistaan.

Medici-suvun juuret juontavat  1300-luvun alkupuolelle, jolloin Salvestor de' Medici nimitettiin diktaattoriksi. Hänet kuitenkin karkoitettiin myöhemmin Toscanan alueelta tuntemattomasta syystä. Näin olleenkin tutkiat sen sijaan pitävät Giovanni Biccia ja Cosimo Il Vecchiota  Medici dynastian perustajina. Giovanni palautti suvun mahdin ennalleen ja hänen poikansa Cosimosta tuli  kaupungin johtava poliittinen tekijä. Heidän jälkeensä on suvussa ollut mm. kolme paavia, kaksi ranskan kuningatarta sekä useita suurherttoita.

Lorenzo "Il Magniofico" sai kuvaavan lempinimensä  olessaan Firenzen kaupungin merkittävin hallitsija ja renessanssin ajan suurin taiteiden tukija. Ei liene olevan ihme, että hänen aikanaan toteutettiinkin suuria rakennushankkeita ja, että taide ja tiede saivat avokäteistä tukea. Hänen valta-asemansa vahvistui  murhaiskun v. 1478 jälkeen, josta  Lorenzo itse selvisi elävänä, mutta, josta hänen nuorempi veljensä Giuliano Medici sai surmansa. Salaliittolaiset hirtettiin myöhemmin. Suvun historian mustana kohtana voidaan pitää vuoden 1419 maanpaon aikaa, jolloin dominikaanimunkki nousi Firenzen kaupungin valtaan. Hänen johtokautensa kaatui kumminkin hyökkäykseen katolista kirkkoa vastaan, jonka vuoksi hänet vangittiin ja poltettiin v.  1498.

Seuraava merkittävä tapahtuma suvun historissa oli Cosimo I:n valinta kaupungin herttuaksi v. 1519. Hänen ensimmäisiä päätöksiä oli lakkauttaa kaupunginneuvosto ja tehdä Firenzen kaupungista kuningaskunta, jota johti kuninkaallinen Medici-dynastia. Hänen ansiostaan Medici-suku hallitsi Toscanan-aluetta vielä parin sadan vuoden ajan.

Hallitsia-suvun loppu:
 Gian Gastone de Medici oli monella tapaa esi-isistään poikkeava suvun jäsen. Kun hänestä tuli suurherttua vuonna 1723, hän kumosi useita perivanhoillisen isänsä laatimia lakeja. Toscanassa kansa olisi halunnut jatkaa Medici-suvun hallintokautta ja suurherttuaa painostettiin, mutta avioliittoa hän ei solminut eikä oikukkaan luonteensa vuoksi halinnut perillistä. Lieneekö ihme kun sanotaan, että suurherttuan kuolema 1737 merkitsi Medici-suvun sammumista, jonka seurauksena Firenze ja Toscana siirtyivät itävaltalaisten haltuun. Tähän voidaan myös ajoittaa kaupungin loiston loppuminen. Medicit ja kaupungin kehitys kulkivat siis käsi kädessä.