Medicit - lääkäreistä hallitsijoiksi

Mugellon laaksosta kotoisin olevat Medicit olivat alun perin vanha lääkärisuku. Tien vallan kahvaan heille avasi siirtyminen kaupantekoon ja pankkitoimintaan. Giovanni di Averado Biccia voidaan pitää Medici-dynastian isänä, sillä juuri hän aloitti suvun pankkiiriperinteen ja loi jälkeläisilleen vahvan aseman kaupungin seurapiireissä ja valtapolitiikassa sekä hyväntekijänä ja taiteiden rahoittajana toimimisen perinteen. Giovanni de Medici alkoi siis tukea varallisuudellaan taiteiden kehitystä ja oli siten yksi tärkeistä tekijöistä, jotka saivat renessanssin puhkeamaan kukkaan Firenzessä. Bicci oli todella merkittävä hahmo aikansa Firenzessä, sillä hän nousi sekä vaikutusvaltaisen villakauppiaiden killan konsuliksi, että myöhemmin Firenzen kaupunginjohtajaksi. Jo hän levitti Medicien pankkiverkoston ympäri Eurooppaa ja pääsi myös paavin suosioon tultuaan nimitetyksi tämän pääpankkiiriksi. Firenzen vaikutusvaltaisimman mesenaatin asema tarjosi Biccille mahdollisuuden ohjata kaupungin kuvataidetta ja arkkitehtuuria haluamaansa suuntaan. Hän oli pidetty mies niin tavallisen kansan, taiteilijoiden, kuin varakkaiden seurapiirienkin keskuudessa. Hän oli gonfalonieri, talouden ja kulttuurin kehittäjä sekä uudistaja.

Giovanni de Medicin poika Cosimo Il Veccio nousi suvun päämieheksi isänsä jälkeen. Hän oli vaatimaton talousnero, diplomaatti ja sivistyneistön johtohahmo. Cosimo suhtautui intohimoisesti arkkitehtuuriin, taiteisiin ja kulttuurielämään. Hän laajensi paitsi Medicien varallisuutta ja vaikutusvaltaa kaukonäköisellä menettelyllään, myös heidän arvostustaan ja mainettaan tukemalla taiteita ja rakennushankkeita runsain investoinnein. Cosimo perusti Firenzen kuuluisan akatemian aikansa maineikkaimmille taiteilijoille ja tiedemiehille. Lisäksi hän loi perustan myös Firenzen silloiselle kirjastolaitokselle kokoamalla harvinaisia käsikirjoituksia ja kääntämällä lukuisia tekstejä. Cosimon valtakausi ei sujunut ongelmitta, vaan hän joutui jopa karkotetuksi lyhyeksi ajaksi Padovaan Medicien ja Albizzi-suvun välisen valtataistelun tuloksena. Cosimo kykeni kuitenkin palauttamaan Medicien vallan entistä vahvempana ja ansaitsemaan kansan suunnattoman kunnioituksen. Häntä pidettiin suoranaisena esikuvana, josta kielii myös kunnianimitys Pater pariae, isänmaan isä, jonka hän ansaitsi terästetyn huolenpidon ja kylmän vallankäytön, mutta myös lempeyden avulla.

Piero Il Gottoso astui isänsä Cosimon suuriin sappaisiin tämän seuraajana. Vaikka hän perikin rauhanomaisen Firenzen, oli hänen valtakautensa kaikkea muuta kuin rauhallinen. Sivistystä ja taiteita vaalineen Pieron hallintoa varjostivat kihdin lisäksi suuret haasteet. Konstantinopolin kumistuminen toi taloudellisia vaikeuksia vaarantamalla kaupungissa olevat italialaisomistukset ja idänkaupan sujuuvden. Firenzen lainoittaman Venetsian liittyminen sotaan osmaneja vastaan sen sijaan toi Pieron hoidettavaksi sisäpoliittisia ongelmia. Viimeinen koitos sairaalloiselle ja tarmottomalle hallitsijalle oli vuosi 1466, jolloin hän onnistui niukin naukin välttämään sisällissodan uhan ja säilyttämään Medicien aseman Firenzen johdossa.

Medizien varsinaisen kulta-ajan johtohahmo oli Lorenzo Magnifico, renessanssiajan mahtavin mesenaatti. Hänen aikakautensa oli suurten rakennushankkeiden, tieteiden ja taiteiden kukoistuksen sekä lukemattomien juhlallisuuksien sävyttämä. Toisaalta myös Medicien vastustus nosti päätään Il Magnificon valtakaudella; mahtisukujen välinen kilpailu sai mitä häikäilemättömimpiä muotoja, kuten Pazzi-suvun järjestämä murhaisku Medicejä kohtaan osoittaa.
Lorenzon kuolinvuonna Medicit joutuivat maanpakoon ja heidän asemansa oli vaakalaudalla fanaattisen dominikaanimunkki Girolamo Savonarolan noustua valtaan mahtisuvun tilalle. Uskonpuhdistajan mentaliteetti koitui kuitenkin Savonarolan kohtaloksi ja paavin teloitutettua tämän Medicit saattoivat jälleen nousta valtaan Firenzessä. 1519 Cosimo I valittiin kaupungin herttuaksi ja tämän lopetettua kaupunginneuvoston alkoi Medici-johtoisen Firenzen kuningaskunnan aika.