Katolisen kirkon valta ulottui keskiajalla käytännössä jokaiselle elämänalueelle. Kirkon näkemys asioista esitettiin järkkymättömänä totuutena ja toisinajattelijat pyrittiin vaientamaan. Näen kirkon vallan murentumisen melko tärkeänä renessanssin syntyä/kehitystä edesauttavana tekijänä, sillä kirkon menettäessä otettaan myös sen näkemysten vastaiset aatteet saivat tilaa.
Uutena näkökulmana kirkon vallan heikkenemiseen voisin esittää ristiretkien aiheuttamat säröt kirkolle kovin tärkeään tiedon yksinvaltaan, kun retkeläiset tutustuivat matkoillaan Bysanttiin erilaiseen suhtautumiseen antiikkia kohtaan. Siinä missä katolinen kirkko oli suhtautunut antiikkiin kielteisesti, idässä sen perintöä oli ennemminkin vaalittu. Myös Bysantista Italiaan saapuneiden pakolaisten on katsottu herättäneen kiinnostusta antiikin ajan tieteisiin ja taiteisiin.
Annin tapaan koen myös ruton olevan merkittävä syy kirkon vallan horjumiseen.
11. maaliskuuta 2012
Taide
Italialaiset huomasivat ympärillään vallitsevan antiikin taiteen paljouden ja aloittivat taas säännöllisyyden, tasapainoisuuden ja sopusuhtaisuuden ihannoinnin. Antiikista omaksuttiin myös mm. geometrisyys.
Taiteilijat kuten Michelangelo, Botticelli ja Leonardo da Vinci olivat yksiä renessanssiajan tunnetuimpia taiteilijoita. He loivat aivan uudenlaisia lajityyppejä taiteeseen. Nämä suurmiehet keksivät myös uusia erilaisia tekniikoita, joista muut ottivat myöhemmin mallia.
Raha vaikutti paljon taiteen syntyyn. Taiteilijoille tärkeimpiä olivat asiakkaat, jotka kustansivat heidän työnsä. Esimerkiksi tunnettu Medicien suku auttoi monia taiteilijoita renessanssin kehityksessä. Suku suosi paljon taidetta ja taiteilijoita kuten Donatelloa ja Brunellescia. Suvun eri jäsenet rahoittivat monien taiteilijoiden töitä suurilla rahasummilla, joilla nämä luovat miehet etenivät urallaan.
Renessanssille ominaista oli kiinnostus klassisten veistosten kokoamiseen ja se vaikutti omalta osaltaan veistotaiteen kehitykseen. Veistotaiteen mestari on ollut Michelangelo (1475-1564). Hänen ohellaan 1500-luvun merkittävimpiä kuvanveistäjiä Italiassa olivat muunmuassa Benvenuto Cellini ja Jacopo Sansovino.
Taiteilijat kuten Michelangelo, Botticelli ja Leonardo da Vinci olivat yksiä renessanssiajan tunnetuimpia taiteilijoita. He loivat aivan uudenlaisia lajityyppejä taiteeseen. Nämä suurmiehet keksivät myös uusia erilaisia tekniikoita, joista muut ottivat myöhemmin mallia.
Raha vaikutti paljon taiteen syntyyn. Taiteilijoille tärkeimpiä olivat asiakkaat, jotka kustansivat heidän työnsä. Esimerkiksi tunnettu Medicien suku auttoi monia taiteilijoita renessanssin kehityksessä. Suku suosi paljon taidetta ja taiteilijoita kuten Donatelloa ja Brunellescia. Suvun eri jäsenet rahoittivat monien taiteilijoiden töitä suurilla rahasummilla, joilla nämä luovat miehet etenivät urallaan.
Renessanssille ominaista oli kiinnostus klassisten veistosten kokoamiseen ja se vaikutti omalta osaltaan veistotaiteen kehitykseen. Veistotaiteen mestari on ollut Michelangelo (1475-1564). Hänen ohellaan 1500-luvun merkittävimpiä kuvanveistäjiä Italiassa olivat muunmuassa Benvenuto Cellini ja Jacopo Sansovino.
1300-luvun onnettomuuksien vaikutus
1300-luvulla Eurooppa joutui kokemaan monia eri onnettomuuksia, joista osa vaikutti suuresti renessanssin syntyyn ja edisti sen leviämistä. 1300-luvun alussa pieni jääkausi aiheutti maataloudessa ongelmia, kun ilmasto kylmeni vaikeuttaen viljelyä ja jättäen sadot pieniksi. Raivaamalla lisää peltoja yritettiin kasvattaa satoja ja tasapainottaan ravinnontuotantoa, mutta näiden toimenpiteiden seurauksena kuitenkin metsät hävisivät ja eroosio laski tuotantoa entisestään. Koko väestöä ei enää pystytty näillä sadoilla ruokkimaan, joten viljan hinta nousi ja näin ollen ihmisten elintaso laski.
Myös paiserutto, jota myös mustaksi surmaksi kutsutaan, aiheutti väestön määrän romahduksen tappaen n. 1/3 väestöstä. Tauti levisi Eurooppaan Aasiasta kauppareittien välityksellä ja sitä levittivät jyrsijät, joissa eläneiden kirppujen välityksellä ruttobakteeri levisi myös ihmisiin. Rutto aiheutti sairastuneelle korkean kuumeen, märkäisiä paiseita ja verenpurkaumia iholla ja n. 70% siihen sairastuneista kuoli. Rutosta seurannut väestönkato aiheutti kuitenkin paljon taloudellisia muutoksia. Vaikka rutto vähensi kaupankäyntiä, oli sillä silti positiivisia vaikutuksia talonpoikien asemaan; maaseuduille syntyi työvoimapulaa ja kartanonherrojen oli tehtävä myönnytyksiä talonpojille. Monilla alueilla talonpojat ottivatkin käyttöönsä hylättyjä peltoja ja laajensivat näin omaa viljelyalaansa. Näin alettiin saamaan suurempia satoja ja elintaso nousi huomattavasti.
Katovuosien ja mustan surman aiheuttama väestömäärän väheneminen aiheuttikin jäljelle jääneen väestön vaurastumisen. Näin väestöllä oli enemmän omaisuutta käytettäväksi ylellisyystuotteisiin, mutta vähemmän niiden tuottajia, joten alempien luokkien asema parani huomattavasti. Musta surma ja kirkon voimattomuus holtittomasti riehuvan taudin suhteen romahduttivat myös katolisen kirkon asemaa ja vaikutusvaltaa, mikä myös edisti renessanssin syntyä suuressa määrin. Historioitsija Roberto Sabatino Lopez onkin esittänyt väitteen, jonka mukaan taloudellinen romahdus oli välttämätön syy renessanssille, sillä taloudellisesti suotuisina aikoina liikemiehet sijoittavat rahansa nopeasti, kun taas huonoina aikoina sijoituskohteita löytyy vähemmän, jolloin he kuluttavat kulttuuriin ja taiteeseen. Näin ollen siis voimme väittää, että 1300-luvun onnettomuudet ovat vaikuttaneet suuresti renessanssiin ja sen syntyyn.
Myös paiserutto, jota myös mustaksi surmaksi kutsutaan, aiheutti väestön määrän romahduksen tappaen n. 1/3 väestöstä. Tauti levisi Eurooppaan Aasiasta kauppareittien välityksellä ja sitä levittivät jyrsijät, joissa eläneiden kirppujen välityksellä ruttobakteeri levisi myös ihmisiin. Rutto aiheutti sairastuneelle korkean kuumeen, märkäisiä paiseita ja verenpurkaumia iholla ja n. 70% siihen sairastuneista kuoli. Rutosta seurannut väestönkato aiheutti kuitenkin paljon taloudellisia muutoksia. Vaikka rutto vähensi kaupankäyntiä, oli sillä silti positiivisia vaikutuksia talonpoikien asemaan; maaseuduille syntyi työvoimapulaa ja kartanonherrojen oli tehtävä myönnytyksiä talonpojille. Monilla alueilla talonpojat ottivatkin käyttöönsä hylättyjä peltoja ja laajensivat näin omaa viljelyalaansa. Näin alettiin saamaan suurempia satoja ja elintaso nousi huomattavasti.
Katovuosien ja mustan surman aiheuttama väestömäärän väheneminen aiheuttikin jäljelle jääneen väestön vaurastumisen. Näin väestöllä oli enemmän omaisuutta käytettäväksi ylellisyystuotteisiin, mutta vähemmän niiden tuottajia, joten alempien luokkien asema parani huomattavasti. Musta surma ja kirkon voimattomuus holtittomasti riehuvan taudin suhteen romahduttivat myös katolisen kirkon asemaa ja vaikutusvaltaa, mikä myös edisti renessanssin syntyä suuressa määrin. Historioitsija Roberto Sabatino Lopez onkin esittänyt väitteen, jonka mukaan taloudellinen romahdus oli välttämätön syy renessanssille, sillä taloudellisesti suotuisina aikoina liikemiehet sijoittavat rahansa nopeasti, kun taas huonoina aikoina sijoituskohteita löytyy vähemmän, jolloin he kuluttavat kulttuuriin ja taiteeseen. Näin ollen siis voimme väittää, että 1300-luvun onnettomuudet ovat vaikuttaneet suuresti renessanssiin ja sen syntyyn.
Kiinnostus antiikin kulttuuriin
Ihmisten kiinnostusta antiikin kulttuurin lisäsi Bysantin pääkaupungin Konstantinopolin joutuminen Turkkilaisten vallan alle v.1453. Antiikin kulttuuria ja kreikan kieltä oli vaalittu koko keskiajan ajan ja niitä pidettiinkin “ylellisenä”. Valtauksen jälkeen kreikankielen oppineita muutti Italian kaupunkeihin ja he toivat samalla mukanaan antiikin ajalta säilyneitä käsikirjoituksia ja perinteitä.
Muun euroopan feodaaliset yhteiskunnat erosivat Pohjois-Italian itsenäisistä kaupankäyntiin erikoistuneista kaupunkivaltioista. Kaupunkäynnin lisäksi renessanssin leviämistä edistivät Alppien pohjoispuoliset aateliset, jotka lähettivät nuoriaan opiskelemaan Italian yliopistoihin. Alppien pohjoispuolella aatelissuvuissa renessanssi ilmeni lähinnä hoveissa, taiteessa ja arkkitehtuurina.
Kulttuuri + antiikin perintö
Kulttuuri on ilmeinen vaikuttaja renessanssin syntyyn - tarkoittaahan renessanssi taide-, kulttuuri- ja aatehistoriallista murrosta. 1400-luvulla juuri kulttuurissa tapahtui muutoksia, jotka ilmenivät monilla eri osa-alueilla kuten kuvataiteessa ja kirjallisuudessa. Mielestäni juuri kulttuuria voisikin sanoa renessanssin synnyn tärkeimmäksi tekijäksi, sillä eikö kulttuuri tarkoita ihmiskunnan ja yhteisön saavutusten kokonaisuutta. Mitä siis jäisi jäljelle ilman kulttuuria.
Renessanssille tyypillistä oli antiikin ihailu, mutta tietenkin oman aikakauden näkökulmasta. Antiikin ihanteet omaksuttiin helposti ja niitä muokattiin itselle sopiviksi. Antiikin kulttuurista saatiin paljon vaikutteita renessanssin kulttuuriin, ja niin käsityksiä muutettiin. Voidaan kuitenkin sanoa, että renessanssin nimi uudelleensyntyminen voidaan kokea antiikin uudelleensyntymisenä.
Renessanssille tyypillistä oli antiikin ihailu, mutta tietenkin oman aikakauden näkökulmasta. Antiikin ihanteet omaksuttiin helposti ja niitä muokattiin itselle sopiviksi. Antiikin kulttuurista saatiin paljon vaikutteita renessanssin kulttuuriin, ja niin käsityksiä muutettiin. Voidaan kuitenkin sanoa, että renessanssin nimi uudelleensyntyminen voidaan kokea antiikin uudelleensyntymisenä.
1300-luvun vastoinkäymiset
1300-luvulla vastoinkäymiset koettelivat Firenzeä talouden hyvinvoinnin rinnalla. Ihmiset näkivät nälkää, sekä vuonna 1333 Arnon tulva aiheutti tuhoja kaupungissa. Tämä ei ollut vielä mitään verrattuna ruttoon, joka iski Firenzeen vuonna 1348. Rutto tappoi kaupunkilaisista suurimman osan.
Firenze koki 1300-luvulla kriisejä myös sotatantereella. Armeijan kärsimät tappiot heikensivät Firenzen valtaa. Talouden hyvinvointi ei kestänyt kaupungissa enää vuonna 1346. Sisäpoliittiset kiistat, sekä sosiaaliset levottomuudet aiheuttivat villatyöläisten kapinan vuonna 1348.
Vastoinkäymisien jälkeen hallitus muodostui uudestaan vuonno 1382. Firenzen johtoon oli nousemassa kauppiassukuja, sekä pankki-alan sukuja. Voimakkaimpina sukuina näkyivät Albizzin suku, sekä Medicin suku.
Pohjois-Italian politiikka
Renessanssin alkaessa muotoutua uudeksi aikakaudeksi poliittinen tilanne Pohjois-Italiassa oli varsin pirstaleinen. Italiassa ei ollut poliittista yhtenäisyyttä, vaan se oli jaettu pienempiin maantieteellisiin osiin, joiden poliittinen toiminta poikkesi toisistaan.
Italian poliittinen ja sosiaalinen järjestelmä oli Euroopassa poikkeuksellinen, ja sitä pidettiin varsin edistyksellisenä. Pohjois-Italiassa oli päästy pois feodalismin otteesta, ja yhteisön kivijalkana oli kaupankäynti, joka toi alueelle varakkuutta ja mahdollisuuden kehittää sen kulttuuria. Tällainen järjestely tuki antimonarkistista ajattelutapaa, jota korostettiin etenkin renssanssin aikaisissa vaiheissa.
Firenzessä, kuten muissakin Pohjois-Italian osissa, oli vallalla oligarkiaa muistuttava hallinto. Siinä oli kuitenkin demokratiaa muistuttavia piirteitä, esim. usko vapauteen. Ihmisille annettiin politiikan suhteen melko paljon vapauksia, mikä edisti akateemista ja taiteellista kehitystä. Firenze oli kaupallisen johtoasemansa myötä myös eräänlainen tietojen kohtaamispaikka. Kauppiaat toivat mukanaan kaupunkiin uudenlaisia ideoita, joiden avulla kulttuuria pystyttiin viemään eteenpäin. Kaupankäynnin tuomat rikkaudet takasivat, että monenlaisia taideteoksia (jotka ovat tärkeä osa renessanssia) tilattiin taiteilijoilta ja yksilöillä oli enemmän aikaa opiskella ja näin sivistää itseään.
Italian poliittinen ja sosiaalinen järjestelmä oli Euroopassa poikkeuksellinen, ja sitä pidettiin varsin edistyksellisenä. Pohjois-Italiassa oli päästy pois feodalismin otteesta, ja yhteisön kivijalkana oli kaupankäynti, joka toi alueelle varakkuutta ja mahdollisuuden kehittää sen kulttuuria. Tällainen järjestely tuki antimonarkistista ajattelutapaa, jota korostettiin etenkin renssanssin aikaisissa vaiheissa.
Firenzessä, kuten muissakin Pohjois-Italian osissa, oli vallalla oligarkiaa muistuttava hallinto. Siinä oli kuitenkin demokratiaa muistuttavia piirteitä, esim. usko vapauteen. Ihmisille annettiin politiikan suhteen melko paljon vapauksia, mikä edisti akateemista ja taiteellista kehitystä. Firenze oli kaupallisen johtoasemansa myötä myös eräänlainen tietojen kohtaamispaikka. Kauppiaat toivat mukanaan kaupunkiin uudenlaisia ideoita, joiden avulla kulttuuria pystyttiin viemään eteenpäin. Kaupankäynnin tuomat rikkaudet takasivat, että monenlaisia taideteoksia (jotka ovat tärkeä osa renessanssia) tilattiin taiteilijoilta ja yksilöillä oli enemmän aikaa opiskella ja näin sivistää itseään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

