Sivut

Powered By Blogger

11. maaliskuuta 2012

Miksi juuri Firenze?

Firenzen talous ja sen kirjailijat, taiteilijat, arkkitehdit sekä filosofit olivat kaikki olennaisia osatekijöitä renessanssin synnyssä. Firenzessä vallitsi itsehallinto, se oli kukoistava ja vauras kaupunkivaltio. Siellä toimi monia kiltoja, joiden jäsenet olivat varakkaita ja hyvissä asemissa valtion johdossa. Killat olivat Firenzen kaupallisen menestyksen perusta. Etenkin tekstiilityöntekijöiden kilta oli tärkeä, koska Firenzen vauraus riippui hyvin paljon kaupankäynnistä kankailla.

Firenze ei ollut satamakaupunki kuten Venetsia, joten merellinen kaupankäynti ei ollut pääasiallinen tulojen lähde. Pankkitoiminta oli etusijalla. Firenzeläiset pankkiirit olivat tunnettuja läpi Euroopan.

Firenzellä oli siis kaikki tarvittavat ainekset renessanssia varten, rahaa ja eri alojen taiteilijoita riitti. Tietysti myös aatteet (juuri se moneen kertaan mainittu humanismi), sodat ja erilaiset tapahtumat tuona aikakautena (kuten rutto) vaikuttivat myös asiaan.

Medicien suvun vaikutus renessanssin syntyyn

Eräs suuri syy Firenzen nousuun renessanssin kehdoksi on Medicien suku ja heidän antama tukensa renessanssin ajan taiteelle. Medicit omistivat Euroopan suurimman pankin ja 1430-luvulla he kohosivat Firenzen valtiassuvuksi, ensimmäisenä johtajanaan Cosimo de' Medici, joka ohjasi kaupungin poliittista, sosiaalista ja kulttuurista kehitystä aina kuolemaansa asti. Hän tuki useiden rakennusten ja taideteosten valmistamista monilla huomattavilla lahjuksilla ja teki myös Firenzestä humanistisen oppineisuuden keskuksen.

Firenzen renessanssin aikaista ainutlaatuista kulttuuripiiriä pidetään merkittäviltä osin Medicien avokätisyyden ja asiantuntemuksen ansiona ja suku olikin melkeinpä kaikkien renessanssin merkittävien taiteilijoiden mesenaatti, eli taiteen ja taiteilijoiden suosija. Cosimo de' Medici tuki mm. avokätisesti kirkkoa ja suuria taiteilijoita, kuten Donatelloa ja Brunelleschia. Myös Cosimon lapsenlapsi Lorenzo jatkoi tätä Cosimon aloittamaa perinnettä ja häntä pidetäänkin eräänä suvun tärkeimpänä taiteen tukijana. Hän tuki esimerkiksi Michelangeloa, Da Vincia ja Botticellia suurilla summilla ja edisti näin suurten taiteilijoiden uraa.

Medicit olivat myös merkittäviä taiteenkeräilijöitä, ja heidän kokoelmansa muodostaa nykyään Firenzen Uffizin gallerian rungon. Cosimo ja Lorenzo de' Medici kuuluvatkin eräisiin renessanssin tärkeimpiin vaikuttajiin ja ilman heidän ja muiden Medicien taiteelle antamaa tukea Firenze olisi aivan erilainen paikka nykypäivänä.

Antiikin perintö

Renessanssin alkuvaiheessa Italiassa elettiin ympäristössä, jossa antiikin patsaat ja raunioituneet rakennukset kuuluivat jokapäiväiseen elämään. Pikkuhiljaa ihmisten uteliaisuus heräsi, ja he alkoivat jälleen etsiä tietoa vanhoista antiikin teksteistä sekä maalata, kirjoittaa ja nauttia elämästä.

Ihmiset kokivat elävänsä aikaa, jolloin antiikin kulttuuri nousisi uuteen loistoon. Antiikin arvoja, kirjallisuutta ja kuvataidetta ihailtiin mutta samalla niitä katsottiin tuoreemmasta näkökulmasta. Näin saatettiin poimia antiikista toimivia ja viisaita seikkoja käytettäviksi ja jättää vanhentuneet ajatukset menneisyyteen. Monia jo unholaan painuneita kirjailijoita löydettiin uudelleen, ja heidän teksteistään voitiin ammentaa ideoita uusiin, henkeviin teoksiin.

Antiikki tuki renessanssia sen alkumetreillä tarjoten sille suuntaviivoja ja ideoita. Ihmiset alkoivat itse etsiä tietoa antiikin loiston innoittamina, ja vanhat arvot nostettiin niille oikeutetulle jalustalle. Antiikin perinnön vaikutus renessanssin syntyyn on kiistämätön, sillä se näkyy jo tyylisuunnan nimestä. Italiaksi renessanssi on rinascimento, joka tarkoittaa uudelleensyntymistä. Yleisesti ajatellaan, että tämä viittaa nimenomaan antiikin uudelleensyntymiseen.

Monet renessanssit

Italian renessanssi ei ole suinkaan ainut tai edes ensimmäinen renessanssi maailmanhistoriassa. Sitä oli edeltänyt kaksi tai kolme renessanssia (Sikstus IV:n, karolinginen- ja protorenessanssi)tutkijasta riippuen. Näille yhteistä oli kulttuurin arvostaminen, sekä taiteiden sisällön ja muotokielen lainaaminen antiikista. Italian renessanssi ei myöskään ollut viimeinen laatuaan, sillä samankaltaisia piirteitä on huomattavissa vielä sen jälkeisinäkin aikakausina. Renessanssi ei siis ilmiönä ollut uusi tai ainutkertainen, vaikka renessansseista näyttävin olikin.

Näiden varhaisempien renessanssikausien, varsinkin protorenessanssin (n. 1100-1200), takia renessanssin alkamisajankohtaa on vaikea määritellä. Jotkin tutkijat kuitenkin esittävät että ensin oli valtiollinen, yhteiskunnallinen ja kirjallinen renessanssi ennen kuin itse taiteiden renessanssi pääsi puhkeamaan kukkaansa. Taidehistorian kurssilla ollessamme meitä kiinnostaa erityisesti näistä jälkimmäisen synty, jota edelsivät monet edellä mainitsemani uudistukset ja yhteiskunnan mullistukset. Monet ovat maininneet mitä erilaisimpia renessanssin syntyyn liittyviä tekijöitä, niin talouden, aatesuuntausten kuin yksittäisten henkilöidenkin taholta. Nämä kaikki ovat varmasti edesauttaneet taiteen renessanssin syntyä joko suoraan tai sitä edeltävien muiden renessanssien muodossa.

Kuten edellä olen useasti maininnut, ja mikä on myös monien kommenteissa ja puheenvuoroissa monesti esiintynyt, renessanssin syntyyn ei pystytä nimeämään yhtä ainoaa merkittävää syytä vaan useiden syiden summana syntyi uudistuksia niin yhteiskuntarakenteessa, taloudessa ja kulttuurissa, mitkä kaikki osaltaan muokkasivat maaperää otolliseksi taiteiden kukoistukselle.

Suurmiesten vaikutuksesta vai sattumaa?

Joidenkin historoitsijoiden mukaan renenssanssi sai syntynsä tärkeiden ihmisten myötä, joita voidaankin kutsua ns ”suurmiehiksi”. Suurmiehet olivat myös sattumalta syntyneet juuri Firenzen läheisyyteen, Toscanan maakuntaan. Tärkeimpinä ja arvostettuimpina ihmisinä pidetäänkin Da Vincia, Botticellia, Donatelloa,  Michelangeloa ja Brunelleschia. 

Renessanssin aikana raha ja taide kulkivat käsi kädessä eli taiteilijat olivat kuitenkin riippuvaisia asiakkaistaan, jotka kustansivat heidän töitään eli ilman kannattajia heidän panoksestaan ei olisi tullut mitään.

Maailmalla on kehitytty ns. ”suurmiesteoria”, jonka mukaan kuvanveistäjä Donatello, arkkitehti Brunelleschi ja yleisnero sekä taidemaalari Michelangelo olivat neroja, jotka saivat omilla teoillaan ja omalla panostuksellaan aikaan renessanssin. Teoriaa voidaan kutsua myös kehäpäätelmäksi, mikä ei kuitenkaan pysty selittämään olosuhteita, joissa näiden nerojen vaikutus näkyi.

Maatalous

Firenzen nousu talousmahdiksi ei olisi ollut mahdollista ilman tuotannon radikaalia kasvua. Maatalouden kehittyminen mahdollisti ylijäämän myymisen eteenpäin ja sen myötä kaupan elpymisen ja taloudellisen kehityksen. Uudet viljelytekniikat sekä ilmasto-olojen muuttuminen suotuisammiksi olivat siis hyvin olennaisia tekijöitä paljon puhutun talouskasvun takana.

Humanismin merkitys renessanssin synnyssä

Kuten monet muut ovat jo aikaisemmin maininneetkin, myös minun mielestäni humanismi oli yksi suurista avaintekijöistä renessanssin syntyä ajatellen. Renessanssin aikakautta edeltävänä keskiaikana ihannoitiin hurskautta, nöyryyttä, kirkon auktoriteettien kunnioitusta ja yhteisöllisyyttä. Kuitenkin katolisen kirkon menetettyään asemaa oikean opin auktoriteettina alkoivat uudet tuulet puhaltaa ihmisten ajatusmaailmoissa ja humanismi alkoi syntyä. Ihmistä ei enää pidettykään Jumalan aikaansaannoksena, vaan hänellä oli myös oma tahto, jota tuli noudattaa. Huomiota kohdistettiinkin keskiajan ajatusmaailmasta poiketen maanpäälliseen elämään, kuten pukeutumiseen ja ruokakulttuuriin.

Humanistisen ajattelutavan keskeisiä arvoja olivat ihmisyys ja ihmisarvon merkitys hyvää elämää tavoiteltaessa. Lisäksi monipuolista ja laajaa sivistystä ihailtiin ja ihanteellisen ihmisen tuli kyetä ilmaisemaan itseään puheen ja taiteen keinoin. Samantapainen ihmiskäsitys oli vallinnut jo antiikin aikakautena, joten antiikin kulttuurin ihmiskäsitystä alettiinkin elvyttää. Keskiajalla unohduksissa olleita antiikin kirjailijoita ja filosofeja löydettiin uudestaan ja ylimystö käännättikin heidän kreikankielisiä tekstejään, edisti kreikan kielen opiskelua ja teki tunnetuksi antiikin taidetta ja sivistystä. Mielestäni siis humanismi oli yksi suurimmista renessanssin syntymisen tekijöistä, koska renessanssihan tarkoittaa antiikin kultuurin elpymistä ja uudelleen syntymistä, joten ilman humanismin aiheuttamaa kiinnostusta antiikkia kohtaan ihmiset tuskin olisivat alkaneet arvostaa kulttuuria niin paljon ja ihailla antiikin arvoja, kirjallisuutta ja kuvataiteita. Humanismi on siis todennäköisesti sysännyt renessanssin alulleen ja luonut pohjan renessanssin tärkeimmille arvoille.