OK,
Muutamat opiskelijat ovat päässeet hyvään vauhtiin 3. viikkotehtävässä. Muut mukaan myös heti alkuviikosta. Muistakaa 3-4 kommenttipuheenvuoroa tasaisesti pitkin viikkoa ja lyhyempiä kommentteja. Näin syntyy hyvä keskustelu. Välillä on hyvä lukea lähteitä ja etsiä niitä lisää.
HUOM. Tarkoituksena ei ole kommentoida puheevuorojen tyyliä tai muotoa tms. vaan historiallista painoarvoa ja argumentointia. Myöskään lähteitä ei tarvitse mainita tässä.
PS. Olisiko syötteen artikkeileista näkökulmiksi. ks. esim.
http://timesofindia.indiatimes.com/nri/art-culture/Three-cities-and-one-canvas/articleshow/12146286.cms
Italian osaaminen myös käyttöön vaan rohkeasti...
5. maaliskuuta 2012
Raha, raha, raha
Niin kuin olemme jo Jennalta ja Annalta saaneet kuulla, on talous suuri osa renessanssin synnyn syytä. Kilpailu ja ristiretket olivat tuonnin ja viennin politiikkaa, joiden toimivuuden kivijalkana ja tukea antamassa Firenzessä kukoistukseen noussut liikemiesten tuoma pankkitoiminta. Pankkiirit eivät kumminkaan tyytyneet toimimaan vain Pohjois-Italiassa, vaan levittäytyivät yhteistuumin ympäri Eurooppaa, joiden pankkeihin pidettiin kirjeitse tiivistä yhteyttä ja kaksinkertainen kirjanpito piti hyvin riskialttiin työn pystyssä. Panki- ja rahatalouden tuoma vauraus näkyikin Firenzessä sekä yhteisöllisesti että taloudellisesti. 1252 liikkeelle sysättiin tuon aikaiseksi halutummaksi ja vakaimmaksi valuutaksi tullut floriini, josta tuli myös kansainvälisen kaupan valuutta. Yhteisössä Firenzessä taloudellinen menestys synnytti myös uuden aristokraattiluokan. Pohjois-Italian suurporvaristo saattoi ylittää jopa suurimmat feodaaliherrat maalla.
Raha on aina pyörittänyt maailmaa, ja renessanssiajan pankkipolitiikka ei selvästikkään tee suurta poikkeusta.
Lähteet:
Ristiretkien aiheuttama taloudellinen kasvu
Firenze vaurastui monien asioiden takia, ristiretket olivat yksi varojen lähde. Kauppiaat pystyivät myymään miltei mitä vain ristiretkeläisille ja vaurastumaan heidän avullaan. Laivat tarjosivat kuljetuksia retkeläisille ja sepät valmistivat aseita ja haarniskoja. Ristiretkeläiset vaurastuttivat siis koko kansaa. Varsinkin jotkin kauppias ja pankkiiri suvuista onnistuivat haalimaan itselleen hyvän omaisuuden kokoon. Firenzen talous lähti suureen nousuun juuri ristiretkien takia ja niillä oli suuri vaikutus siihen, että Firenzestä tuli yksi rahaliikenteen keskuksista. Taloudellinen hyvinvointi alkoi kukoistaa Pohjois-Italiassa ja etenkin Firenzessä. Firenze joutui kamppailemaan muiden kaupunkivaltioiden kanssa, mutta pystyi kamppailuiden jälkeen vaurastumaan ja luomaan uuden aikakauden -renesanssin ajan.
Vaurastuneet suvut halusivat näyttää olevansa rikkaita ja rakennuttivatkin mahtavia palatseja ja villoja asumuksikseen. Parhaat arkkitehdit ja kuuluisimmat taitelijat palkattiin tekemään työ. Arkkitehdit ja taiteilijat panivat parastaan ja saivatkin itselleen paljon näkyvyyttä ollessaan osallisena rikkaan suvun näyttävässä palatsissa ja sen taiteessa. Rikkaat suvut rahoittivat omien palatsiensa lisäksi myös muita rakennuksia. Taiteilijat suosivat antiikin ajan tyyliä ja tauluissa uskonnolliset aiheet olivat yleisimpiä. Renessanssin ajattelulle tyypillistä oli antiikin arvojen ja kauneuskäsityksen ihailu, mutta kuitenkin uudelle ajalle tyypillisesti erilaisesta näkökulmasta.
Medici-suvun antama taloudellinen tuki vaikutti suuresti siihen millainen renesanssin ajan Firenzestä kehkeytyi. Se loi pohjaa taide-elämän kehittymiselle ja johtikin lopulta renessanssiin. Renessanssin alku voidaan kuitenki ajoittaa jo vuosiin ennen Medicien valtaan nousua, mistä voidaan huomata ettei ole vain yhtä asiaa mikä johti renesanssin syntyyn Firenzessä.
Lähteet:
- Frederik Delouche - Illustrated History of Europe
- 2. Viikkotehtävä
26. helmikuuta 2012
Kilpailu – avain renessanssin taiteen syntyyn
1400–1500-luvuilla Italia oli jakautunut pikku valtioihin. Pienet valtiot luonnollisesti kilpailivat keskenään. Esimerkiksi Rooma, Firenze ja Venetsia mittelivät keskenään paremmuudesta.
Roomassa paavin vallan vahvistumisen myötä katolinen kirkko alkoi sijoittaa taiteeseen. Rappeutunut Rooma haluttiin nostaa uuteen loistoon. Muualla puolestaan erilaiset mahtisuvut, kuten Medicit ja Sfrozat, halusivat prameilla tilaamalla teoksia palatseihinsa ja villoihinsa. Taiteilijoilta odotettiin enemmän ja toinen toistaan hienompia teoksia.
Uskonnollisesta kulttuurista haluttiin erottautua ja antiikin kulttuuri tuotiin tapetille. Humanistisen ihmiskäsityksen (joka juonti juurensa Kreikasta) myötä myös kreikkalaista taidetta alettiin käsitellä uudelleen. Taiteilijat saivat vaikutteita raunioista ja filosofisista teoksista. Mytologiset ja uskonnolliset aiheet tulivat jälleen ajankohtaisiksi taiteessa ja arkkitehtuurissa antiikin elementit toistuivat. Antiikin ihanteen mukaiset alastonfiguurit vallitsivat puolestaan kuvanveistossa. Taiteeseen tuotiin myös hiukan jotain uutta, esimerkiksi geometriaan pohjautuva perspektiivioppi ja uudenlainen värien käyttö (lähinnä värien sekoitus) rikastuttivat taidetta.
Ilman valtioiden välistä kilpailua renessanssin taiteen perintö ei olisi yhtä mittava. Luultavasti myös taitelijat alkoivat kilpailla keskenään, mikä asetti heille uusia tavoitteita ja haasteita.
Lähteet:
Kohi Antti; Palo Hannele; Päivärinta Kimmo; Vihervä Vesa, Forum: Eurooppalainen ihminen, 2005
http://www.kookas.fi/articles/read/1605
http://virtuaaliyliopisto.jyu.fi/aikajana/renessanssi/varhaisrenessanssin%20kuvataide
http://www.coloria.net/kulttuurit/renessanssi.htm
Taiteilijoiden merkitys renessanssin aikana
Samalla aikakaudella Italiassa eli monia eteviä, huippukykyjä omaavia maalareita. Botticelli, Michelangelo, Leonardo da Vinci ja Rafael ovat aikakauden suuria nimiä ja varmasti tuttuja kaikille.
Taiteilijat keksivät, miten maalata kolmiulotteisesti ja näin he toivat uutta elämää ja realismia aiheisiinsa. He irroittautuivat keskiaikaisen maailman uskonnollisista perinteistä ja loivat kokonaan uusia lajityyppejä taiteeseen. Tämä näkyi töissä, joissa oli runsaasti draamaa ja tunteita. Radikaaleja uusia tekniikoita keksittiin, kuten maalaus öljyillä ja eri näkökulmien käyttö.
Taiteilijoiden persoonallisuutta ja tuotantoa ei voi selittää luokittelun tai ohjelmakaavan avulla, mutta aikakauden taiteille yhteiset voimakkaat piirteet ilmenevät heidän töissään. Kuvauksen klassinen aihe on ihminen ja hänen ympäristönsä, mikä todennäköisesti juontuu vaikuttavasta humanismista.
Lähteet:
Huovinen, Lauri; Italian renessanssikulttuuri; 1987
http://www.pbs.org/empires/medici/renaissance/
Taiteilijat keksivät, miten maalata kolmiulotteisesti ja näin he toivat uutta elämää ja realismia aiheisiinsa. He irroittautuivat keskiaikaisen maailman uskonnollisista perinteistä ja loivat kokonaan uusia lajityyppejä taiteeseen. Tämä näkyi töissä, joissa oli runsaasti draamaa ja tunteita. Radikaaleja uusia tekniikoita keksittiin, kuten maalaus öljyillä ja eri näkökulmien käyttö.
Taiteilijoiden persoonallisuutta ja tuotantoa ei voi selittää luokittelun tai ohjelmakaavan avulla, mutta aikakauden taiteille yhteiset voimakkaat piirteet ilmenevät heidän töissään. Kuvauksen klassinen aihe on ihminen ja hänen ympäristönsä, mikä todennäköisesti juontuu vaikuttavasta humanismista.
Lähteet:
Huovinen, Lauri; Italian renessanssikulttuuri; 1987
http://www.pbs.org/empires/medici/renaissance/
24. helmikuuta 2012
Ruton kauhuista renessanssin kauneuteen
Kuten Jonna jo sanoi, humanismi on yksi suurimmista syistä joka vaikutti renessanssille myönteiseen ilmapiiriin. Voidaan kuitenkin kysyä, mikä aiheutti ja vaikutti humanismin nousuun, mikä sai oppineet kiinnostumaan juuri humanismista, teologian ulkopuolisesta vapaasta tieteestä? Eräs syy oli katolisen kirkon vallan heikkeneminen ja sen opin kyseenalaistaminen. Mikä taasen johti tähän, mikä sai kansan epäilemään koko keskiajan Eurooppaa vahvalla otteella yhdistänyttä ja hallinnutta kirkkoa?
Syitä on monia, mutta ehkäpä merkittävimpänä tuuppaisuna katolisen kirkon pönkitettylle egolle Otavan suuri maailman historia mainitsee koko Euroopassa raivonneen paiseruton, suuren kuoleman, jota tätä nykyä kutsutaan myös Mustaksi surmaksi. Rutto sai alkunsa genovalaisista taudin saastuttamista kaalereista, jotka saapuivat Messinan satamaan lokakuussa 1347. Sitä ennen rutto oli jo raivonnut Kiinassa, Intiassa ja Keski-Aasiassa, mistä se luultavasti siirtyi Eurooppaan. Taudin aiheuttaja oli basilli, jota esiintyi muun muassa rottien veressä, josta ne siirtyivät ihmisiin kirppujen välityksellä. Ruton syytä eivät aikakauden lääkärit osanneet selittää. He arvelivat taudin johtuvan saastuneesta ilmasta, jota koetettiin turhaan puhdistaa esimerkiksi tulella tai yrteillä.
Koska ruton kulkua eivät parhaimmatkaan lääkärit osanneet estää, se riehui kaikkialla Euroopassa tappaen noin kolmas osan koko väestöstä. Huomattiin ettei rutto erotellut kristittyjä ja pakanoita, eivätkä kirkon määräämät ylimääräiset messut tai kellojen jatkuva soitto estäneet kuoleman voittokulkua. Tämä aiheutti pettymystä kansassa,joka huomasi niin voimakkaana esiintyneen katolisen kirkon olevan aivan voimaton tilanteessa, joka tuohon aikaan käsitettiin yleisesti Jumalan rangaistukseksi. Kritiikkiä ilmeni niin maallikkojen toimesta kuin kirkon sisältäkin. Erityisesti kritisoitiin kirkon itsellään pitämiä rikkauksia, hirmuvaltaa sekä armolahjojen myyntiä rahasta. Vaikka kirkko joutuikin murrokseen, ei se silti menettänyt rikkauksiaan, valtaansa tai kannattajiaan, aikakaan kovin paljoa. Rutto kuitenkin istutti epäilyksen ja tyytymättömyyden siemenen, joka iti ja puhkesi kukkaansa uskonpuhdistuksena.
Kirkon vallan lisäksi rutto horjutti yhteiskunnallista rakennetta. Suuren osan väestöstä kuoltua yleinen työttömyys kääntyikin työvoimapulaksi, mikä johti etenkin maataloustyöläisten palkkojen nousuun ja yhteiskunnallisen aseman vahvenemiseen, sekä heikensi rikkaiden valtaa. Rutto toimi myös viimeisenä kipinänä ruutitynnyrissä monille talonpoikaiskapinoille, kuten Firenzen villatyöläisten kapina vuonna 1348.
Ruton kukoistaessa 1347-1350 monet pakenivat kaupungeista kuolemaa pakoon maaseuduille, jossa viettivät riehakasta, keveää ja hilpeää elämää. Tästä kertoo muun muassa firenzeläisen Boccacion teos Decamore. Koska kuolema oli jokapäiväistä, tahtoivat ihmiset saada elämältä kaiken sen mitä se saattoi antaa. Huvielämä, kapakka- ja ryypiskelykulttuuri, sekä seksuaaliset hurjastelut kukoistivat. Hartainakin pidetyt uskonmiehet riehaantuivat ja vahvimmatkin perhesiteet purkautuivat vanhempien hylätessä lapsiaan ja aviopuolien toisiaan ruton pelosta. Ehkä ruton aikaisesta yleisestä mentaliteetista sai alkunsa renessanssin Carpe Diem, tartu hetkeen, ajattelumalli. Elämää ei pidetty enää vain valmistautumisena tuonpuoleiseen vaan ainutkertaisena mahdollisuutena, jonka kunkin täytyi elää kuten parhaaksi näki, mikä tietenkin tuki humanismin käsitystä yksilön merkityksestä ja asemasta.
Rutto siis aukaisi tien humanismin aatteille ja renessanssin ajattelutavoille ravistelemalla yhteiskuntaa tehokkaalla mutta kauhistuttavalla tavalla. Joskus niinkin epämiellyttävät asiat kuten kuolema ja sairaudet voivat toimia tienraivaajina jollekkin hyvin kauniille ja silmää miellyttävälle, kuten renessanssin taiteelle. Itselleni ainakin tämä avaa hieman uutta näkökulmaa renessanssin taiteen ja arkkitehtuurin tarkasteluun, sillä niin kuin muidenkin ihmiskunnan arkkitehtuuristen saavutuksien, kuten Egyptin pyramidien tai Antiikin temppeleiden, myös renessanssin kukoistuksen takana on kärsimystä ja tuskaa. Meille on säilynyt vain koristeellinen kuvajainen siitä karusta todellisuudesta, jota muinoin on ollut ja joka on arkipäivää vielä nykyäänkin.
Syitä on monia, mutta ehkäpä merkittävimpänä tuuppaisuna katolisen kirkon pönkitettylle egolle Otavan suuri maailman historia mainitsee koko Euroopassa raivonneen paiseruton, suuren kuoleman, jota tätä nykyä kutsutaan myös Mustaksi surmaksi. Rutto sai alkunsa genovalaisista taudin saastuttamista kaalereista, jotka saapuivat Messinan satamaan lokakuussa 1347. Sitä ennen rutto oli jo raivonnut Kiinassa, Intiassa ja Keski-Aasiassa, mistä se luultavasti siirtyi Eurooppaan. Taudin aiheuttaja oli basilli, jota esiintyi muun muassa rottien veressä, josta ne siirtyivät ihmisiin kirppujen välityksellä. Ruton syytä eivät aikakauden lääkärit osanneet selittää. He arvelivat taudin johtuvan saastuneesta ilmasta, jota koetettiin turhaan puhdistaa esimerkiksi tulella tai yrteillä.
Koska ruton kulkua eivät parhaimmatkaan lääkärit osanneet estää, se riehui kaikkialla Euroopassa tappaen noin kolmas osan koko väestöstä. Huomattiin ettei rutto erotellut kristittyjä ja pakanoita, eivätkä kirkon määräämät ylimääräiset messut tai kellojen jatkuva soitto estäneet kuoleman voittokulkua. Tämä aiheutti pettymystä kansassa,joka huomasi niin voimakkaana esiintyneen katolisen kirkon olevan aivan voimaton tilanteessa, joka tuohon aikaan käsitettiin yleisesti Jumalan rangaistukseksi. Kritiikkiä ilmeni niin maallikkojen toimesta kuin kirkon sisältäkin. Erityisesti kritisoitiin kirkon itsellään pitämiä rikkauksia, hirmuvaltaa sekä armolahjojen myyntiä rahasta. Vaikka kirkko joutuikin murrokseen, ei se silti menettänyt rikkauksiaan, valtaansa tai kannattajiaan, aikakaan kovin paljoa. Rutto kuitenkin istutti epäilyksen ja tyytymättömyyden siemenen, joka iti ja puhkesi kukkaansa uskonpuhdistuksena.
Kirkon vallan lisäksi rutto horjutti yhteiskunnallista rakennetta. Suuren osan väestöstä kuoltua yleinen työttömyys kääntyikin työvoimapulaksi, mikä johti etenkin maataloustyöläisten palkkojen nousuun ja yhteiskunnallisen aseman vahvenemiseen, sekä heikensi rikkaiden valtaa. Rutto toimi myös viimeisenä kipinänä ruutitynnyrissä monille talonpoikaiskapinoille, kuten Firenzen villatyöläisten kapina vuonna 1348.
Ruton kukoistaessa 1347-1350 monet pakenivat kaupungeista kuolemaa pakoon maaseuduille, jossa viettivät riehakasta, keveää ja hilpeää elämää. Tästä kertoo muun muassa firenzeläisen Boccacion teos Decamore. Koska kuolema oli jokapäiväistä, tahtoivat ihmiset saada elämältä kaiken sen mitä se saattoi antaa. Huvielämä, kapakka- ja ryypiskelykulttuuri, sekä seksuaaliset hurjastelut kukoistivat. Hartainakin pidetyt uskonmiehet riehaantuivat ja vahvimmatkin perhesiteet purkautuivat vanhempien hylätessä lapsiaan ja aviopuolien toisiaan ruton pelosta. Ehkä ruton aikaisesta yleisestä mentaliteetista sai alkunsa renessanssin Carpe Diem, tartu hetkeen, ajattelumalli. Elämää ei pidetty enää vain valmistautumisena tuonpuoleiseen vaan ainutkertaisena mahdollisuutena, jonka kunkin täytyi elää kuten parhaaksi näki, mikä tietenkin tuki humanismin käsitystä yksilön merkityksestä ja asemasta.
Rutto siis aukaisi tien humanismin aatteille ja renessanssin ajattelutavoille ravistelemalla yhteiskuntaa tehokkaalla mutta kauhistuttavalla tavalla. Joskus niinkin epämiellyttävät asiat kuten kuolema ja sairaudet voivat toimia tienraivaajina jollekkin hyvin kauniille ja silmää miellyttävälle, kuten renessanssin taiteelle. Itselleni ainakin tämä avaa hieman uutta näkökulmaa renessanssin taiteen ja arkkitehtuurin tarkasteluun, sillä niin kuin muidenkin ihmiskunnan arkkitehtuuristen saavutuksien, kuten Egyptin pyramidien tai Antiikin temppeleiden, myös renessanssin kukoistuksen takana on kärsimystä ja tuskaa. Meille on säilynyt vain koristeellinen kuvajainen siitä karusta todellisuudesta, jota muinoin on ollut ja joka on arkipäivää vielä nykyäänkin.
Humanismin vaikutus renessanssin syntyyn
Mielestäni humanismi on yksi keskeisimmistä renessanssin syntyyn vaikuttaneista tekijöistä. Humanismilla tarkoitetaan ihmisen ainutlaatuisuutta korostavaa elämänkatsomusta, joka muotoutui keskiajan ja uuden ajan taitteessa, kun antiikin tieteitä ja kirjallisuutta alettiin käsitella uudella tavalla. Humanismin piiriin kuuluivat tuolloin historian, kielten, taiteiden, filosofian ja kansankulttuurin tutkiminen.
Antiikin kulttuuriin syventyneitä ryhdyttiin kutsumaan humanisteiksi 1300-luvun alussa, ja renessanssiahan pidetään nimenomaan antiikin "uudelleensyntymänä". Humanistinen, ihmisen ainutkertaisuutta ja yksilöllisyytta korostava ajattelutapa nousi kovaksi kilpailijaksi keskiajalla hirmuhallintoa pitäneen katolisen kirkon rinnalle. Katolinen kirkko oli tottunut rajoittamaan maailmankuvan ja henkisen elämän omille arvoilleen sopivaksi, mutta tällainen kahlehtiminen ei sopinut humanisteille, eikä se olisi ollut hyödyllistä myöskään renessanssin syntymisen kannalta. Heikkosen, Ojakosken ja Väisäsen oppikirja "Muutosten maailma" kertoo, että renessanssin ajan uudestisyntynyt ihminen halusi olla nimenomaan itsenäinen, yksilöllinen ja älyllisesti utelias. Tätä pyrkimystä edesauttoi humanismi, jonka mukaan taidetta, kirjallisuutta ja puhetaitoa tuli käyttää auttaakseen ihmisiä vapautumaan ja itsenäistymään.
Renessanssin ytimenä oleva ajatus ihmisestä, jolla on oma tahto ja järki, kulkee käsi kädessä humanismin arvojen kanssa. Onkin siis aiheellista pohtia, olisiko renessanssi koskaan noussut voimiinsa, jos humanismi näkemyksineen ei olisi raivannut sille tietä.
(Jos ei tullut vielä selväksi, niin lähteinä siis käytetty seuraavia:
-oma pää, totta kai
-Heikkonen, Ojakoski, Väisänen : Muutosten maailma 1&2 (2007))
Antiikin kulttuuriin syventyneitä ryhdyttiin kutsumaan humanisteiksi 1300-luvun alussa, ja renessanssiahan pidetään nimenomaan antiikin "uudelleensyntymänä". Humanistinen, ihmisen ainutkertaisuutta ja yksilöllisyytta korostava ajattelutapa nousi kovaksi kilpailijaksi keskiajalla hirmuhallintoa pitäneen katolisen kirkon rinnalle. Katolinen kirkko oli tottunut rajoittamaan maailmankuvan ja henkisen elämän omille arvoilleen sopivaksi, mutta tällainen kahlehtiminen ei sopinut humanisteille, eikä se olisi ollut hyödyllistä myöskään renessanssin syntymisen kannalta. Heikkosen, Ojakosken ja Väisäsen oppikirja "Muutosten maailma" kertoo, että renessanssin ajan uudestisyntynyt ihminen halusi olla nimenomaan itsenäinen, yksilöllinen ja älyllisesti utelias. Tätä pyrkimystä edesauttoi humanismi, jonka mukaan taidetta, kirjallisuutta ja puhetaitoa tuli käyttää auttaakseen ihmisiä vapautumaan ja itsenäistymään.
Renessanssin ytimenä oleva ajatus ihmisestä, jolla on oma tahto ja järki, kulkee käsi kädessä humanismin arvojen kanssa. Onkin siis aiheellista pohtia, olisiko renessanssi koskaan noussut voimiinsa, jos humanismi näkemyksineen ei olisi raivannut sille tietä.
(Jos ei tullut vielä selväksi, niin lähteinä siis käytetty seuraavia:
-oma pää, totta kai
-Heikkonen, Ojakoski, Väisänen : Muutosten maailma 1&2 (2007))
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
