Medici-suku

  Renessanssin ajan Firenzen mahtisuvuista tunnetuin,  Medici-suku, oli merkittävä tekijä  kun tarkastellaan Firenzen historiaa ja kaupungin nousua yhteksi mahtavimmista kaupungeista renessanssin ajanjaksona. Suvun jäsenet johtivat kaupungin poliittisia asemia  ja rahoittivat arkkitehtuuria sekä taidetta osoittaakseen mahtavuutensa. Kaupungin loisto riippui pitkälti suvun merkittävimmistä jäsenistä ja heidän teoistaan.

Medici-suvun juuret juontavat  1300-luvun alkupuolelle, jolloin Salvestor de' Medici nimitettiin diktaattoriksi. Hänet kuitenkin karkoitettiin myöhemmin Toscanan alueelta tuntemattomasta syystä. Näin olleenkin tutkiat sen sijaan pitävät Giovanni Biccia ja Cosimo Il Vecchiota  Medici dynastian perustajina. Giovanni palautti suvun mahdin ennalleen ja hänen poikansa Cosimosta tuli  kaupungin johtava poliittinen tekijä. Heidän jälkeensä on suvussa ollut mm. kolme paavia, kaksi ranskan kuningatarta sekä useita suurherttoita.

Lorenzo "Il Magniofico" sai kuvaavan lempinimensä  olessaan Firenzen kaupungin merkittävin hallitsija ja renessanssin ajan suurin taiteiden tukija. Ei liene olevan ihme, että hänen aikanaan toteutettiinkin suuria rakennushankkeita ja, että taide ja tiede saivat avokäteistä tukea. Hänen valta-asemansa vahvistui  murhaiskun v. 1478 jälkeen, josta  Lorenzo itse selvisi elävänä, mutta, josta hänen nuorempi veljensä Giuliano Medici sai surmansa. Salaliittolaiset hirtettiin myöhemmin. Suvun historian mustana kohtana voidaan pitää vuoden 1419 maanpaon aikaa, jolloin dominikaanimunkki nousi Firenzen kaupungin valtaan. Hänen johtokautensa kaatui kumminkin hyökkäykseen katolista kirkkoa vastaan, jonka vuoksi hänet vangittiin ja poltettiin v.  1498.

Seuraava merkittävä tapahtuma suvun historissa oli Cosimo I:n valinta kaupungin herttuaksi v. 1519. Hänen ensimmäisiä päätöksiä oli lakkauttaa kaupunginneuvosto ja tehdä Firenzen kaupungista kuningaskunta, jota johti kuninkaallinen Medici-dynastia. Hänen ansiostaan Medici-suku hallitsi Toscanan-aluetta vielä parin sadan vuoden ajan.

Hallitsia-suvun loppu:
 Gian Gastone de Medici oli monella tapaa esi-isistään poikkeava suvun jäsen. Kun hänestä tuli suurherttua vuonna 1723, hän kumosi useita perivanhoillisen isänsä laatimia lakeja. Toscanassa kansa olisi halunnut jatkaa Medici-suvun hallintokautta ja suurherttuaa painostettiin, mutta avioliittoa hän ei solminut eikä oikukkaan luonteensa vuoksi halinnut perillistä. Lieneekö ihme kun sanotaan, että suurherttuan kuolema 1737 merkitsi Medici-suvun sammumista, jonka seurauksena Firenze ja Toscana siirtyivät itävaltalaisten haltuun. Tähän voidaan myös ajoittaa kaupungin loiston loppuminen. Medicit ja kaupungin kehitys kulkivat siis käsi kädessä.

Medicit

1. Mugellon laaksosta lähtöisin olevat Medicit olivat alun perin hyvin vaatimattomista oloista tulevia villakauppiaita, mutta he siirtyivät 1300-luvulla pankkitoimintaan perustamalla hyvin menestyvän Medici-pankin. Medici-nimi viittaa italian kielen medico-sanaan, joka tarkoittaa lääkäriä, ja lääkärien ammattikunnassa kerrotaankin olleen joitain Medici-suvun jäseniä.


2. Giovanni Bicci oli merkittävä suvun nousua ajatellen, koska hän perusti Medici-pankin, johon koko suvun vauraus ja valta perustuivat. Hän teki suvusta kansan keskuudessa todella suositun kannattamalla uutta verotusjärjestelmää, progressiivista verotusta, jossa rikkaita verotettiin enemmän kuin köyhiä.

Medicien pankki alkoi pärjätä niin hyvin, että sille perustettiin haarakonttoreita ympäri Italiaa, ja tämä lisäsi huomattavasti Biccin ja Medicien valtaa luoden heille laajan verkoston ympäri Pohjois-Italiaa. Bicci myös ennusti, että paavius palaisi Rooman, ja tämän käydessä toteen seuraavat paavit palkitsivat Biccin käyttämällä Medici-pankkia kaikkessa Vatikaanin rahaan liittyvässä toiminnassa, ja Biccistä tehtiin paavien pääpankkiiri vuonna 1413.


3. Cosimo Il Vecchio oli Giovannin poika ja jatkoi isänsä pankkitoimintaa. Hänen avullaan Medici-pankilla oli nyt konttoreita Italian ulkopuolellakin, kuten Lontoossa, Baselissa ja Lyypekissä. Hän myös kävi pankkitoiminnan ohella kauppaa, mikä auttoi häntä kasvattamaan suvun varallisuutta ja vaikutusvaltaa entisestään. Pankki- ja kauppatoiminnan ohella hän toimi myös Firenzen hallituksessa, jossa hän oli yksi merkittävimmistä poliittisista hahmoista diplomaattikykyjensä ansiosta.

Hän oli erityisen kiinnostunut taiteesta ja kulttuurista, ja teki paljon hyvää tällä alueella. Hän esimerkiksi perusti Firenzen akatemian, jonne hän palkkasi kuuluisia tiedemiehiä ja taiteilijoita työskentelemään; hankki paljon harvinaisia käsikirjoituksia, jotka toimivat Firenzen kirjastolaitoksen perustana; rahoitti monia kuuluisia taiteilijoita, kuten Donatelloa, Filippo Lippiä ja Paolo Uccelloa ja palkkasi useita kuuluisia arkkitehtejä ja taiteilijoita koristamaan kaupunkia ja rakentamaan upeita rakennuksia.

Kansan antama kunnianimi pater patriae on siis ansaittu, sillä hän oli kuolemaansa asti kansan rakastama johtohahmo, joka auttoi edellä mainittujen asioiden avulla Firenzeä nousemaan taiteelliseen loistoonsa ja tekemään siitä humanistisen oppineisuuden keskuksen.


4. Mielestäni Giovanni Bicci oli tärkein Medici-suvun jäsen renessanssin synnyn kannalta, koska hänesta kaikki alkoi. Hän loi Medici-suvulle horjumattoman, varakkaan ja vaikutusvaltaisen pohjan pankkitoiminnallaan, toimimalla taitelijoiden tukijana ja rahoittajana ja luomalla paljon sekä seurapiiri- että taloudellisia suhteita ympäri Pohjois-Italiaa, ja tästä hänen jälkeläistensä oli helppo jatkaa suvun voittokulkua eri suuntiin.


5. Lorenzo de’ Mediciä kutsuttiin lisänimellä Il Magnifico, koska hän oli renessanssiajan mahtavin mesenaatti, eli taiteiden ja taiteilijoiden tukija ja rahoittaja. Hän tuki taiteita, koska ne olivat hänen intohimonsa, mutta myös koska hän ei ollut vaatimaton edeltäjiensä tavoin, vaan halusi näyttää vaurauttaan pukeutumalla hienosti ja tukemalla eri taiteilijoiden projekteja. Tärkeimpiä hänen rahoittamiaan taiteilijoita olivat Leonardo da Vinciä ja Michelangeloa.


6. Firenzen hallintoa kutsuttiin demokratiaksi, mutta siinä oli varsin paljon diktatuurin piirteitä; valta keskittyi vain varakkaalle kaupungin eliitille, jonka muodostivat muutamat suvut. Firenzen hallinto oli siis varsin sekava, mikä oli Mediceille vain hyvä asia, sillä he pystyivät mahtavana sukuna vaikuttamaan asioihin, vaikka pyrkivätkin pysymään taustalla ja vaikuttamaan epäsuorasti hallintoon. Firenzen hallinto oli myös korruptoitunut, jolloin Medicit pystyivät rahan avulla vaikuttamaan niihinkin asioihin, joihin oma vaikutusvalta ei yltänyt.


7. Medicien merkitys renessanssin synnyssä ja kukoistuksessa oli hyvin suuri, loihan suku pankkijärjestelmän, joka vaikutti suuresti Pohjois-Italian vaurastumiseen ja nosti Firenzen maailmankartalle. Kaikista eniten Medicit vaikuttivat taiteeseen, sillä ilman heidän rikkauksiaan suurin osa merkittävistä ja kuuluisista taideteoksista ja rakennuksista olisi hyvin todennäköisesti jäänyt rahoittamatta, eikä niitä olisi koskaan syntynyt.


Lähteet:

http://historianet.fi/files/bonnier-his/pdf/SFHIS_0687.pdf
http://koulut.etela-karjala.fi/firenze/historian_polku.htm
http://www.britannica.com/EBchecked/topic/372380/Medici-Family
http://www.historyworld.net/wrldhis/PlainTextHistories.asp?historyid=aa24#718

Medicit

1. 1300-luvulla Firenzen kehitystä leimasivat jyrkät vastakohtaisuudet. Rakennustoiminta oli vilkasta, esim. Campanilen ja Orsanmichelen rakennustyöt aloitettiin, samalla tapahtui monia tuhoisia onnettomuuksia, esim. jatkuva nälänhätä, v. 1333 Arnon tulva, vv. 1348-1349 ruton leviäminen, jolloin tauti surmasi lähes 2/3 kaupungin asukkaista sekä armeijan kärsimät tappiot Pisaa ja Luccaa vastaan. Albizzin suku oli harvainvaltaisen hallituksen johdossa, mutta sen vahvaksi kilpailijaksi nousi Medicin suku, joka oli lähtöisin Mugellosta. Giovanni de´Averardo de´Medici (kutsumanimeltään di Bicci) vakiinnutti 1400-luvun alussa sukunsa poliittisen ja taloudellisen aseman Firenzessä. Medicit pääsivät myös edustavaan asemaan paavin virallisina pankkiireina. Heidän dynastiansa kesti lyhyitä keskeytyksiä lukuunottamatta lähes kolme vuosisataa.

2. Giovanni di Bicci de´ Medici (1360-1429) peri vanhempiensa vaate-, silkki ja pankkibisneksen ja teki suvusta vauraan.

3. Kaupunkilaiset antoivat Cosimo il Vecchiolle arvonimen Pater patriae (Isänmaan isä) kunnioituksesta häntä kohtaan. Hän oli kaupungin epävirallinen johtaja, joka ohjasi kaupunkinsa poliittista, sosiaalista ja kulttuurista kehitystä. Hän teki Firenzestä humanistisen oppineisuuden keskuksen ja tuki useiden rakennusten ja taideteosten valmistamista huomattavin lahjoituksin.

4. Lorenzo de´ Medici oli renessanssin synnyn kannalta merkittävin Mediceistä. Hän oli suuri kuvanveiston ystävä ja harmitteli, ettei hänen aikanaan elänyt mestarillisia kuvanveistäjiä. Lorenzo päätti perustaa puutarhaansa kuvanveistokoulun, jonka opettajaksi hän palkkasi vanhan ja arvostetun mestarin. Hän tuki taiteilijoita ja oli itse runoilija. Hän oli myös taitava valtiomies.

5. Lorenzoa kutsuttiin koreilunhalunsa vuoksi lisänimellä il Magnifico.

6. Firenzeä hallitsi aina vaikutusvaltaisin suku. Medicit ylläpitivät valtaansa suuren omaisuutensa ja menestyksekkään liiketoiminnan avulla.

7. Suvun tärkeimmät saavutukset liittyivät taiteiden ja arkkitehtuurin tukemiseen. Heidän panoksensa taiteilijoiden taustavoimina mahdollisti lukuisien renessanssiajan taiteen helmien synnyn.



Lähteet:
Taide & arkkitehtuuri Firenze (Wirtz)
Forum, Eurooppalainen ihminen
Wikipedia
Historyworld.net
Pbs.org
Britannica.com

Medicit - lääkäreistä hallitsijoiksi

Mugellon laaksosta kotoisin olevat Medicit olivat alun perin vanha lääkärisuku. Tien vallan kahvaan heille avasi siirtyminen kaupantekoon ja pankkitoimintaan. Giovanni di Averado Biccia voidaan pitää Medici-dynastian isänä, sillä juuri hän aloitti suvun pankkiiriperinteen ja loi jälkeläisilleen vahvan aseman kaupungin seurapiireissä ja valtapolitiikassa sekä hyväntekijänä ja taiteiden rahoittajana toimimisen perinteen. Giovanni de Medici alkoi siis tukea varallisuudellaan taiteiden kehitystä ja oli siten yksi tärkeistä tekijöistä, jotka saivat renessanssin puhkeamaan kukkaan Firenzessä. Bicci oli todella merkittävä hahmo aikansa Firenzessä, sillä hän nousi sekä vaikutusvaltaisen villakauppiaiden killan konsuliksi, että myöhemmin Firenzen kaupunginjohtajaksi. Jo hän levitti Medicien pankkiverkoston ympäri Eurooppaa ja pääsi myös paavin suosioon tultuaan nimitetyksi tämän pääpankkiiriksi. Firenzen vaikutusvaltaisimman mesenaatin asema tarjosi Biccille mahdollisuuden ohjata kaupungin kuvataidetta ja arkkitehtuuria haluamaansa suuntaan. Hän oli pidetty mies niin tavallisen kansan, taiteilijoiden, kuin varakkaiden seurapiirienkin keskuudessa. Hän oli gonfalonieri, talouden ja kulttuurin kehittäjä sekä uudistaja.

Giovanni de Medicin poika Cosimo Il Veccio nousi suvun päämieheksi isänsä jälkeen. Hän oli vaatimaton talousnero, diplomaatti ja sivistyneistön johtohahmo. Cosimo suhtautui intohimoisesti arkkitehtuuriin, taiteisiin ja kulttuurielämään. Hän laajensi paitsi Medicien varallisuutta ja vaikutusvaltaa kaukonäköisellä menettelyllään, myös heidän arvostustaan ja mainettaan tukemalla taiteita ja rakennushankkeita runsain investoinnein. Cosimo perusti Firenzen kuuluisan akatemian aikansa maineikkaimmille taiteilijoille ja tiedemiehille. Lisäksi hän loi perustan myös Firenzen silloiselle kirjastolaitokselle kokoamalla harvinaisia käsikirjoituksia ja kääntämällä lukuisia tekstejä. Cosimon valtakausi ei sujunut ongelmitta, vaan hän joutui jopa karkotetuksi lyhyeksi ajaksi Padovaan Medicien ja Albizzi-suvun välisen valtataistelun tuloksena. Cosimo kykeni kuitenkin palauttamaan Medicien vallan entistä vahvempana ja ansaitsemaan kansan suunnattoman kunnioituksen. Häntä pidettiin suoranaisena esikuvana, josta kielii myös kunnianimitys Pater pariae, isänmaan isä, jonka hän ansaitsi terästetyn huolenpidon ja kylmän vallankäytön, mutta myös lempeyden avulla.

Piero Il Gottoso astui isänsä Cosimon suuriin sappaisiin tämän seuraajana. Vaikka hän perikin rauhanomaisen Firenzen, oli hänen valtakautensa kaikkea muuta kuin rauhallinen. Sivistystä ja taiteita vaalineen Pieron hallintoa varjostivat kihdin lisäksi suuret haasteet. Konstantinopolin kumistuminen toi taloudellisia vaikeuksia vaarantamalla kaupungissa olevat italialaisomistukset ja idänkaupan sujuuvden. Firenzen lainoittaman Venetsian liittyminen sotaan osmaneja vastaan sen sijaan toi Pieron hoidettavaksi sisäpoliittisia ongelmia. Viimeinen koitos sairaalloiselle ja tarmottomalle hallitsijalle oli vuosi 1466, jolloin hän onnistui niukin naukin välttämään sisällissodan uhan ja säilyttämään Medicien aseman Firenzen johdossa.

Medizien varsinaisen kulta-ajan johtohahmo oli Lorenzo Magnifico, renessanssiajan mahtavin mesenaatti. Hänen aikakautensa oli suurten rakennushankkeiden, tieteiden ja taiteiden kukoistuksen sekä lukemattomien juhlallisuuksien sävyttämä. Toisaalta myös Medicien vastustus nosti päätään Il Magnificon valtakaudella; mahtisukujen välinen kilpailu sai mitä häikäilemättömimpiä muotoja, kuten Pazzi-suvun järjestämä murhaisku Medicejä kohtaan osoittaa.
Lorenzon kuolinvuonna Medicit joutuivat maanpakoon ja heidän asemansa oli vaakalaudalla fanaattisen dominikaanimunkki Girolamo Savonarolan noustua valtaan mahtisuvun tilalle. Uskonpuhdistajan mentaliteetti koitui kuitenkin Savonarolan kohtaloksi ja paavin teloitutettua tämän Medicit saattoivat jälleen nousta valtaan Firenzessä. 1519 Cosimo I valittiin kaupungin herttuaksi ja tämän lopetettua kaupunginneuvoston alkoi Medici-johtoisen Firenzen kuningaskunnan aika.

The godfathers of renaissance

Tarkastelimme aiemmassa tehtävässämme renessanssin syntyä, ja siihen vaikuttaneita tekijöitä. Yksinäistä olivat killat ja suvut, jotka pitivät renessanssin esillä ja pystyssä muun muassa rahoituksella. Firenzessä sukujen avustuksen saattaa nähdä vieläkin, sillä he rakennuttivat Firenzeen mitä mahtavampia rakennelmia ja taidegallerioita. Mahtavin kaikista Firenzessä olleista suvuista oli peräti kolmen vuosisadan ajan Firenzeä hallinnut (muutamia keskeytyksiä laskematta) Medici-suku.

Tämän alkujaan lääkärisuvuksi oletettua sukua (medici italiaa ja tarkoittaa lääkäriä) on saatu johdettua aina 1360-1428 vuosina eläneen Giovanni di Averardo di Bicciin, Medicien esi-isään, josta ainoana on luotettavaa tietoa. Hän oli pankkiiri (joka tietysti ei riitä todistamaan Medicien syntyperää lääkäreiksi) oli myös yksi varakkaimpia Firenzen asukkaita. Averardo di Biccin kuoltua, hän jätti jälkeensä vakaan jalansijan Firenzen ylimmissä seurapiireissä ja tietenkin menestyvän pankkiiriliikkeen. Hän myös aloitti Medicien hyväntekeväisyys ja taiteentukemisen perinnön, joka jatkui monia vuosia eteenpäin. Ei ole siis epäilystäkään, ettei hän olisi se tukeva pilari, jonka Medicit tarvitsivat noustakseen vahvaksi johtajaksi ja kukoistuksen kantajiksi Firenzessä.

Averardo di Biccin kuoltua hänen sijalleen astui hänen poikansa, Cosimo il Vecchio. Pater partieksi (Isänmaan isä) jopa kutsuttu Cosimo oli rakastetuimpia Medici hallitsioija, mutta ei toki suotta. Hän oli taloudessa aina askeleen edellä, hän ohjaili kaupungin kulttuurin kukoistusta ja oli demokraattisesti pätevä. Hän onnistui lisäämään suvulle aina vain lisää varoja ja vaikutusvaltaa ilman, että melko herkkä Firenzen demokraattinen tasavalta horjuisi.

1464 Cosimo il Vecchion jälkeenkin nousi vielä merkittäviä hallitsijoita, kuten Cosimon pojanpojan lyhyehköksi jäänyt kausi, jolloin hän sai nimekseen il Magnifico. Hänen aikanaan Medicien loisto saavutti huippunsa perustamalla lukemattomia erilaisia juhlia. Tämä oli täydellinen vastakohta aiempiin hallitsijoihin, kuten järjelliseen Cosimoon, joka oppineena oli herättänyt lahjoituksien avulla antiikin perintöjen unohtuneet tekstit, jotka sisälsivät esimerkiksi filosofian syvällisiä mietteitä.

Kaikki tämä puhuu sen puolesta, että Medicit eivät vain olleet Firenzen hallitsijoita, vaan myös renessanssin kukoistuksen tärkeimpiä synnyn syitä. Ilman runsaan käden tukea, eivät taidegalleriat, palatsit tai kirkot nousseet loistoonsa. Tietenkin Medicitkin tarvitsivat tukea pysyäkseen johdossa, joka sekin tuli ylhäältä. Firenzen hallitus nimittäin oli lähes jatkuvasti tukemassa Medicejä heidän tehdyissä päätöksissä. Apu ei kylläkään ollut pelkästään kunnioitusta tai että heistä pidettiin, vaan hallituksessa oli useita Medicin sukuun kuuluvia ja Mediceistä useampi kuin yksi suvun jäsen ylti paavin pystille.

Harmillisesti Medicien kilpailevien sukujen suosio alkoi kasvaa 1400-luvun lopuilla ja 1494 jälleen hallitsevan Medicin karkotuksen myötä myös Medicien kunniakas historia päättyi. Tämän jälkeen Mediceistä jopa kolmesta suvun jäsenestä sai paavi nimikkeen ja hetkellisesti pieni osa vallan naruista palasi Medicien käsiin. Ensimmäiseen Meidic cukuun kuuluneen Cosimo I:n vahvaa otetta eivät seuraajat enää voineet saada ja viimeisen miespuolisen jäsenen, Gian Gastonen kuoltua, suurherttuaskunta siirtyi toisen suvun omistukseen. 1743 viimeisen naisenkin, Anna Maria Lodovica de’ Medicin kuoltua suku sammui lopullisesti jääden vain historian kirjoihin.

Mahtavat Medicit

1.Selvitä millainen on Medici-suvun alkuperä

Medici tulee italian lääkäriä tarkoittavasta sanasta medico, mikä saattaa viitata suvun alkuperään, vaikka kenenkään suvun jäsenistä ei oikeastaan tiedetä toimineen lääkärinä. Medicien suku oli kotoisin Mugellon laaksosta ainakin 1300-luvulta lähtien, jolloin Medicit ostivat alueelta runsaasti maata, kuudenkymmenen vuoden aikana kirjoitettiin Medicien nimiin jopa 59 maahan, metsiin ja asuntoihin liittyvää ostosopimusta.

Erään teorian mukaan sekä Medicien ostointo maahan että sukunimi selittyy heidän esi-isiensä ammatista. Di Biccit, Medicien esi-isät, olivat puuhiilen tuottajia eli toisin sanoen miilunpolttajia. Maata ostamalla saatiin puuhiilen valmistukseen tarvittavaa puuta ja miilunsa vieressä odotellessaan di Bicceillä oli aikaa havannoida luontoa ja oppia tunnistamaan hyödyllisiä yrttejä ja näin laajentaa toimintaansa myös farmasian alueelle. Varmuutta tästäkään teoriasta ei ole, mutta se kuulostaa kyllä järkeen käyvältä.

Sukupolvien ajan Medicien suku kasvoi ja he keräsivät arvovaltaa ja omaisuutta. Osa suvusta siirtyi kaupunkiin kauppiaiksi ja pankkiireiksi, jolloin vauraus ja vaikutusvalta kasvoivat edelleen. Salvestro de'Medicin lyöttäydyttyä yhteen villankarstaajien kanssa ciompi-kapinassa vuonna 1378 Medicit saivat puolelleen alemmat luokat, kun taas kilpailijat vihasivat sukua entistä enemmän. Politiikan hiljaisina taustavaikuttajina ja yhä rikastuvina bisnesmiehinä Medicit pääsivät kasvattamaan vaikutusvaltaansa niin että heistä tuli lopulta Firenzen hallitsijoita, tosin epävirallisia, mutta se ei tuntunut haittaavan muita kuin heidän kilpailijoitaan, sillä Medicit olivat hurmanneet kansan, ja tulevat sukupolvet.

2.Miksi Giovannni Bicci oli merkittävä suvun nousua ajatellen?

Giovanni di Averardo di Bicci oli ensimmäinen Medici suvun jäsen josta on varmaa tietoa. Giovanni oli menestyvä pankiiri, joka hyvällä bisnesvaistollaan, sekä hiljaisella, mutta vaikuttavalla politikoinnilla loi suvulleen valtavan omaisuuden, sillä hänen hallussaan oli Firenzen nopeimmin kasvava pankki, jonka haarakonttoreita oli niin Venetsiassa, Roomassa kuin Lontoossakin, muutamia esimerkkejä mainitakseni. Rahan avulla Giovanni johti epävirallisesti Firenzeä toimistostaan, hänellä oli valta lainata rahaa niille joille tahtoi ja evätä lainat niiltä, joista ei pitänyt. Hän myös aloitti Medicien mesenaattiperinteen, hänen siipiensä suojassa olivat niin Donatello, Ghiberti kuin Brunelleschi.

Kansan suosion Giovanni saavutti koreilemattomalla toiminnallaan ja hyväntekeväisyydellä. Hän muun muassa rakennutti Brunelleschin suunnitteleman lastenkodin ja keksi omaisuusveron – jokainen maksaa seitsemän prosenttia valtiolle omaisuudestaan – mistä varsinkin köyhä kansan osa oli ihastuksissaan. Jälkipolvien Mediceille hän siis jätti kukoistavan pankkiiriliikkeen, runsaasti omaisuutta, sekä vakiintuneen aseman kaupungin ylimmissä seurapiireissä että kansan suosiossa. Toisin sanoen di Bicci loi pohjan Medici suvun vauraudelle ja pitkille perinteille kaupungin hyväntekijöinä ja taidemesenaatteina toimimiseen.

3.Miksi Cosimo Il Vecchiota kutsuttiin kunnianimellä pater patriae? Onko nimitys oikeutettu? Perustele.

Pater patriae, isänmaan isä, kunnianimi jonka firenzeläiset antoivat Cosimo Il Vecchiolle, tämän johdettua kaupunkia epävirallisesti kolmekymmentä vuotta ohjaten Firenzen poliittista, sosiaalista ja kulttuurillista kehitystä. Cosimo muistutti monessa suhteessa isäänsä, hän tuki avoimella kädellä taiteita, hän oli kärsivällinen, strateginen ja laskelmoiva, hän osasi rakentaa itselleen julkisuuskuvan joka ei ollut koreileva, vaan enemmänkin lempeä ja hyveellinen, esikuva. Giovannin tapaan myös Cosimo ohjaili Firenzeä kulissien takaa, korottamatta itseään liian korkealle jalustalle. Cosimolla oli palava kiinnostus humanismiin, tieteisiin ja taiteisiin, ja hän teki lahjoitustensa avustuksella Firenzestä humanismtisen oppineisuuden keskuksen muunmuassa perustamalla kirjaston ja Platonin kirjoituksia tutkivan akatemian.

Edellä mainitut syyt, varsinkin Cosimon itsestään luoma kuva, tekivät hänestä kaikille firenzeläisille esikuvan, idolin, jota ihailtiin ja johon suhtauduttiin miltei haltioituneesti. Hän oli firenzeläisille kuin isä ja jotkin modernin historian kirjoittajat ovat verranneetkin häntä ja hänen johtamistapaansa italian mafian padriano järjestelmään. Cosimo osasi olla huolitellun julkisuuskuvansa alla julma ja viekas, hän pystyi nujertamaan tieltään kenet halusi, ja manipuloinnin ja korruption hän johti yksin Firenzen nimellistä tasavaltaa. Kaikki tämä lempeys ja kuri, valta ja huolenpito, tekivät Cosimosta varsinaisen isähahmon Firenzelle, isänmaan isän. Vaikka Cosimo ei todellisuudessa perustanutkaan Firenzeä, oli hän tuon ajan merkittävin johtaja ja hänen merkityksensä renessanssin sekä "uuden Ateenan" synnyssä on suuri, missä suhteessa kunnianimi on varsin oikeutettu, vaikkakin ehkä hieman liioiteltu, niin kuin ajan tyyliin kuului.

4.Kuka Medici hallitsijoista oli kaikkein ratkaisevin renessanssin synnyn kannalta? Perustele valintasi.

Oma suosikkini ulkoisesti vaatimaton diplomaatti Cosimo il Vecchio, joka taitavalla politikoinnillaan, avokätisillä lahjoituksillaan ja aidolla rakkaudella humanismiin sekä taiteisiin sai renessanssin kukoistamaan Firenzessä. Hänen isänsä Giovanni oli toki luonut pohjaa tälle, mutta hän oli keskittynyt enemmän suvun omaisuuden kartoittamiseen kuin Firenzestä huolehtimiseen. Renessanssin näkyvin Medici oli ehkä Lorenzo il Magnifico, mutta hän ei ollut mielestäni merkittävä renessanssin synnyn kannalta, sillä hänen syntyessään renessanssi oli jo, hän vain vei renessanssin huippuunsa. Jos pois kummempia miettimättä suljetaan vielä Piero, Cosimon epäonninen ja kihdin vaivaama poika, joka hallitsi vain viisi vuotta, jäljelle jää vain Cosimo, jonka panostuksen ansiosta renessanssi sai siivet alleen Firenzessä.

5.Miksi Lorenzoa kutsuttiin lisänimellä "Il Magnifico"?

Toisin kuin Giovanni ja Cosimo, Lorenzo il Magnifico, loistava, ei peitellyt omaisuuttaan, vaan hän suoranaisesti rakasti kaikkea kaunista, komeaa ja ylellistä. Isoisiensä tapaan hän oli antelias taiteiden ja tieteiden tukija, mutta toisin kuin Cosimo, hän ei edes yrittänyt olla vaatimaton. Hän rakasti juhlia, karnevaaleja ja turnajaisia, joista lukemattomia aloittettin juhlimaan hänen aikanaan.

Isoisänsä Cosimon tapaan Lorenzo pysytteli politiikassa kulisseissa ja käytti taitavasti rahan ja aseman tuomaa vaikutusvaltaa ohjaillessaan Firenzeä haluamaansa suuntaan. Hän pääsi hiljalleen hiipimään Firenzen johtoon muuttamalla sen hallintojärjestelmää Mediceille edullisemmaksi, tekien heidän asemastaan laillisemman. Lorenzon kerrotaan olleen anteliaan maanisän, iloittelevan keisarin ja säälimättömän tyrannin sekoitus. Vaikka hän saattoi olla välillä armoton häntä vastaan nousevia kohtaan, on hänestä kuitenkin sanottu ”jos Firenzessä on oltava tyranni, viehättävämpää ei löydy”.

Vaikka Lorenzosta sanotaan ettei hän ollut kaunis, sanotaan hänen kuitenkin hurmanneen Cosimon tavoin koko Firenzen. Hänkin oli mestari tyylikkään julkisuuskuvan rakentamisessa, hän näytti itsestään vain sen minkä halusi muiden näkevän ja onnistui siinä. Vaikka pinnan alla hän oli julma, huumorintajuton ja turhamainen, muut näkivät hänestä vain loisteliaan kuoren, avokätisen ja elämän iloisen monitaiturin, taiteiden tukijan ja rakastavan ystävän. Lorenzolla oli paljon avustajia, sillä miten muuten hän olisi kyennyt hoitamaan lukemattomia tehtäviään kuten valvomaan Firenzen hallintoa, hoitamaan mittavaa kirjeenvaihtoa, huolehtimaan kukoistavasta pankista ja tapaamaan ulkolaisia lähettejä.

Loistava, il Magnifico, kuvaa huvittelunhaluista, omaisuudellaan pröystäilevää ja elämäniloista Lorenzoa hyvin, vaikka koko totuus se ei olekaan. Loisteliaisuus on vain pintaa, jonka alla oli paljon muuta ja jonka rakentamiseen osallistuivat Lorenzon lisäksi monet hänen avustajansa. Kansalle ja kanssaihmisilleen Lorenzo onnistui kuitenkin välittämään itsestään vahvan ja loisteliaan kuvan, mistä lisänimi juontuu.

6.Arvioi miten Firenzen hallintojärjestelmä tuki Medicien vallanpitoa.

Firenzen hallintojärjestelmä Medicien aikaan oli äärimmäisen monimutkainen. Firenzeläiset kutsuivat sitä demokratiaksi ja olivat siitä ylpeitä, vaikka todellisuudessa tuo korruptoitunut järjestelmä muistutti enemmän aristokratiaa kuin kansanvaltaa.

Kaupunki jaettiin ammattikuntiin, arteihin,joihin kuulumalla sai mahdollisuuden päästä julkisiin virkoihin ja vaikuttamaan politiikkaan. Arteihin ei kuulunut kuin noin 1/4 osa koko väestöstä ja eikä arteen kuuluminenkaan merkinnyt tasapuolista mahdollisuutta päästä korkeisiin virkoihin. Esimerkiksi Firenzen hallitus koottiin kahden kuukauden välein arpomalla, mutta ei ollut todellisuudessa se ei ollut sattuman kauppaa, vaan vaalikomitealla oli näppinsä pelissä. Vuoden aikana noin puolitoista tuhatta firenzeläistä saattoi pitää hallussaan jotakin hallinnollista virkaa, vaaleja ja vaaleja seuraavia riitoja oli jatkuvasti, mistä johtuen Firenzen poliittinen elämä oli jatkuvasti liikkeessä, rauhanomaisia jaksoja oli vain ani harvoin.

Medicit eivät pyrkineet johtaviin asemiin tai yrittäneet vallankaappausta vaan pysyttelivät mieluummin taka-alalla. He toimivat hiljaisina taustavaikuttajina, sillä heillä oli sitä mitä todellisen vallan pitämiseen vaadittiin, rahaa. Kulisseissa toimimisen, korruption, lahjonnan ja suhteiden kautta he ikään kuin hiipivät valtaan, melko huomaamatta ja vaikka heidät huomattiinkin, sitä ei heidän hurmaavan julkisuuskuvansa takia pistetty pahakseen, päinvastoin.Rahan lisäksi Medicien valta perustui myös tavallisen kansan huomioimiseen rikkaiden sijaan. Giovanni sai kansan puolelleen omaisuusveron avulla, Cosimo vaatimattomalla julkisuuskuvallan ja Lorenzo järjestämällä juhlia ja karnevaaleja. Heitä ei siis yleisesti pidetty uhkana, vaikka heidän vaikutuksensa näkyi kaikkialla ja heitä jopa pelättiin. Firenzen sekava hallintojärjestelmä osittain tuki Medicien valtaa, sillä se auttoi heitä pitämään aisoja käsissään kulisseissa, sekä se oli myös herkkä kilpailulle ja korruptiolle, mikä oli vain etu Mediceille.

7.Arvioi Medici-suvun merkitystä renessanssin synnyssä ja kukoistuksessa.

Medicien kukoistuskausi osuu yksiin renessanssin kukoistuskauden kanssa, joskus renessanssi jopa määritelläänkin loppuvan Lorenzo Medicin kuolemaan. Medici suvun ehdottomasti suurin anti renessanssin kannalta oli heidän toimintansa anteliaina mesenaatteina taiteiden että humanististen tieteiden saralla. Renessanssin puitteet olivat pystyssä jo ennen Medicien astumista näyttämölle, mutta Medicit mahdollistivat varallisuudellaan taiteiden kukoistuksen ja tieteiden kehittymisen. Heidän pankkitoimintansa myös edisti Firenzen muodostumista kaupan ja rahatalouden keskukseksi. Medicit, renessanssin kummisedät eivät siis luoneet ilmiötä vaan mahdollistivat sen ja toimivat taustalla muokaten siitä sellaisen kun halusivat.

Lähteet:
Ulla Britta Ramklint, Medicit -renessanssi valtiaat Firenzessä, 2006
Rolf C. Wirtz, Taide & arkkitehtuuri: Firenze, 2005
Otavan suuri maailmanhistoria: myöhäiskeskiaika ja renessanssi, 1984
http://koulut.etela-karjala.fi/firenze/

Mahtavat Medicit

Medicit olivat Mugellon laaksosta lähtöisin olevia lääkäreiden ammattikunnan jäseniä. Heidän sukunsa suuntautui kaupankäyntiin ja nousi merkittävään asemaan 1300-luvun lopulla, kun Giovanni di Bicci de’ Medici ryhtyi pankkiiriksi. Suvun taloudellinen nousu perustuikin toimivaan pankkiverkostoon, joka ulottui läpi koko Euroopan. Firenzen rikkaimmaksi mieheksi kohonnut Giovanni jätti perinnökseen kukoistavan pankkiiriliikkeen, aseman kaupungin seurapiireissä sekä perinteen toimia hyväntekijänä ja taiteiden rahoittajana.

Giovannin poika Cosimo Il Vecchio peri suvun päämiehen paikan isänsä jälkeen. Hän oli laajan koulutuksen saanut, ulkoisesti vaatimaton johtaja, joka kohosi Firenzen hallituksen joukkoon. Cosimo oli taitava diplomaatti ja omasi erinomaisen taloudellisen kaukonäköisyyden, jonka avulla hän onnistui lisäämään sukunsa varallisuutta ja vaikutusvaltaa. Hän ohjasi kaupungin poliittista, sosiaalista ja kulttuurista kehitystä kuolemaansa asti sekä tuki arkkitehtuuria ja taiteita anteliain lahjoituksin, mikä lisäsi suvun arvostusta ja mainetta. Kunnioituksesta Cosimoa kohtaan kaupunkilaiset antoivat hänelle arvonimen Pater patriae (Isänmaan isä). Mielestäni tämä arvonimi on kuitenkin hieman liian ylistävä, vaikka hän tekikin suuria asioita hallitessaan kaupunkia. Hänen pojanpoikansa oli myös hyvin arvostettu hallitsija, joka sai paljon aikaan, ehkä jopa enemmän kuin isoisänsä.

Cosimon pojanpoika Lorenzo Il Magnifico sai kutsumanimensä koreilunhalunsa vuoksi. Hän oli Medici-suvun hallitsijoista ratkaisevin renessanssin synnyn kannalta: hän oli suuruuden ajan merkittävin hallitsija ja mesenaatti eli taiteiden tukija. Lorenzo omisti suuren osan elämäänsä taiteiden tutkimiselle sekä kielten ja filosofian tukemiselle. Hänen hallituskautensa oli Medici-suvun historian kulta-aikaa: silloin toteutettiin suuria rakennushankkeita sekä taide ja tiede saivat avokäteistä tukea. Lorenzo rakasti loisteliasta kauneutta ja elämää: hänen aikakaudellaan järjestettiin lukemattomia juhlallisuuksia, joita varten sävellettiin lauluja, kirjoitettiin runoja ja maalattiin tauluja. Hänen aikoina Firenzestä tuli loistavin Italian kaupungeista. Kansa voi hyvin, epävarmuuden aika oli ohi, oli juhlia sekä huveja ja rauha vallitsi koko niemimaalla.

Firenze oli muodollisesti tasavalta, mutta todellisuudessa mahtisukujen kiistojen repimä harvainvalta. Suurin osa väestöstä oli täysin ulkopuolella päätöksenteossa ja valta oli mahtisukujen käsissä. Tämä järjestelmä ruokki mahtisukujen välistä kilpailua ja taloudellista yrittäjyyttä päätöksenteossa, mikä vaikutti myös merkittävästi renessanssin syntyyn ja kehitykseen. Mediceillä oli rahaa, mikä auttoi huomattavasti menestymään valtakilpailussa. He säilyttivät valtansa manipuloimalla vaaleja ja täyttämällä sen omilla kannattajillaan, joiden uskollisuuden he olivat varmistaneet käyttämällä taloudellisia voimavarojaan. Suurin osa merkittävistä ihmisistä piti myös heidän hallintoaan kaupungin yleisenä etuna.

Medicit olivat erittäin tärkeässä osassa renessanssin synnyssä ja kukoistuksessa. Heidän luomansa pankki-imperiumin ja muiden merkittävien pankkiirisukujen ansiosta Firenzestä tuli aikakautensa talouden keskusta. Pankkitoiminnasta rikastunut suku pystyikin tukemaan sekä anteliaasti että asiantuntevasti taiteita ja arkkitehtuuria.


Lähteet:
Huovinen, Lauri; Italian renessanssikulttuuri; 1987
Lintner, Valerio; Matkaopas historiaan: Italia; 1989
Wirtz, Rolf C; Taide & arkkitehtuuri: Firenze; 2005
http://koulut.etela-karjala.fi/firenze/